Australia 26.9.-3.11.2003

26.9.2003 Australiaan saapuminen
Brisbaneen saavuimme paikallista aikaa 13.30 pm, eli myöhässä n. 2 tuntia. Mietimme kovasti miten netin kautta vuokraamamme auton kanssa käy, kun netissä olivat kysyneet tarkasti ajan, miten auto noudetaan. Maahantulo tarkistuksissa ei mennyt onneksi kovasti aikaa, vaikka kaikenlaistahan nuo tullimiehet kyselivät ja kaikki tavarat läpivalaistiin. Meitä ei onneksi sen kummemmin ryhdytty tutkimaan. Jotakin hyvää suomalaisesta / eurooppalaisesta passista taas kerran oli.
Miellyttävä yllätys kuitenkin odotti meitä, kun pääsimme ”ei kenenkään maalta” ulos. Autonvuokraajan edustaja odotti meitä suoraan oven edessä nimikyltin kera. HIENOA! Auton ja vuokraamon papereiden täytön jälkeen lähdimme autollemme. Auto oli vuoden 2003 mallinen Hyundai Elantra, mittarissa oli vasta muutamia tuhansia kilometreijä, eli uuden karhea auto.
Ajaminen oli muuten alusta saakka (ainakin Jarnolle) helppoa, paitsi että aina, kun piti vilkkua käyttää niin tuli laitettua pyyhkimet päälle ja päinvastoin! Onhan täällä "väärän puoleinen" liikenne. Jarno sai siis kunnian ajaa ainakin nyt alkuun ja varsinkin kun menimme heti suoraan Brisbanen keskustan liepeille. Läheiseltä bensa-asemalta kävimme kyselemässä paikallisia karttoja ja muutamia löysimmekin. Sari oli löytänyt hyvältä tuntuvan yöpymispaikan eräästä ilmaisesitteestä, joita muuten Australia on pullollaan, toinen toistaan parempia. Ei paljon tarvitse etukäteen näköjään esitteistä huolehtia, kun niitä saa todella monesta paikasta.
Kiersimme kuitenkin muutaman hotellin / motellin kautta katsomassa miltä missäkin näyttää, mutta päädyimme siihen ensin valittuun. Se oli pieni perhe hotelli, joka sijaitsi lähellä Brisbane-riveriä (jokea siis). Huoneen saatuamme levitimme kaikki Bangkokilta haisevat vaatteemme ympäri huonetta ja päätimme lähteä etsimään ruokapaikkaa. Nälkä oli melkoinen. Melko läheltä, joen mutkasta, löytyi mainio paikka. Kävimme siinä ensin juomassa vähän virkistysjuomaa ja jatkoimme vielä etsimistä. Joen toisella puolella oli hienon näköinen kalaravintola, mutta totesimme sen olevan meille liian ”kalainen”, kun mieli teki kunnon pihviä. Eli ei kun takaisin ensimmäiseen paikkaan. Paikka oli ikivanha hotelli / ravintola. Meno on varsin kova siellä, kellokin oli jo päässyt iltapuolelle liikkumaan. Ravintolaa etsiessä oli tuuli yltynyt ja sade oli melkoinen. Ravintolassa oli kaksi ruokapuolta, me saimme paikan sellaisesta espanjalaistyylisestä ravintolasta (paikka oli maan kuulu Breakfast Creek Hotel). Hovimestari joutui vähän järjestelemään paikkoja, mutta kun kuuli, että olimme Suomesta, paikka löytyi pikaisesti. Tosin jouduimme silti odottamaan puolisen tuntia. Läheisen viinikaupan myyjä kertoi meille, että läheisellä urheilukentällä oli juuri päättynyt australialaisen jalkapallon toisen loppuottelujoukkueen harjoitukset. Sen takia ihmisiä oli todella paljon liikkeellä ja meno sen mukainen.
Ravintola oli sinänsä kokemus. Tilaus jätettiin tiskille, josta voi itse valitai sopivan pihvipalan (200-500 g). Otimme pienimmät pihvit, jotka saimme (keskenään erilaiset palat), lisukkeina oli uuniperuna ja raastetta, kastiketta ja leipää. Eli kunnon ateria. Ruoka maksettiin erikseen tiskille ja juomat tilattiin tarjoilijoilta ja maksettiin sitten erikseen. Paikan hovimestari oli oikein Suomi-fani. Hänen siskonsa oli ollut Suomessa vaihto-oppilaana, eli se selitti Suomi tuntemuksen. Lisäksi se lisäsi meille hyvää palvelua. Ruoat tuotiin pöytään (muuten ne olisi pitänyt itse noutaa tiskiltä). Täytyy vielä näin jälkeenpäinkin todeta, että pihvit olivat ehkä elämämme parhaat! Kerta kaikkiaan hyvät! Ja todellakin riittävät annokset, vaikka olivat pienimmät pihvit mitä paikasta sai. Jäimme oikein miettimään, miten ihmiset jaksoivat sen isompia pihvejä syödä, useat meinaan tilasivat vielä alkupaloja lisäksi (valkosipulileipää, joka oli Aussien yleisin alkupala). Jarno kävi ruokaa odotellessa ostamassa itselleen kivan pitkähihaisen paidan (joka tosin päätyi Sarin päälle, hänellä oli melkoisen kylmä, kun myrskykin yllätti) Ruoan jälkeen sadekin oli tauonnut joten ei kun pehkuihin. Ja flunssa tuntui pahenevan, eikä tämän iltainen kylmä myrskysade ja tuuli sitä ainakaan parantanut.

27.9.2003
Brisbanen hotellin yö oli melko rauhaton. Ilmastointilaite piti meteliä ja liikenne aivan hotellin vieressä melkoinen. Sarin kurkkukipu rupesi jo pikkuhiljaa hellittämään, mutta nuha oli edelleen kova ja yskä teki tuloaan.
Aamulla aikaisin oli aamupalan vuoro. Kello 7.45 am se oli jo loppu, eli aamuvirkkujen paikka. Ei oikein sovi suomalaiselle nämä ajat, kun huoneetkin pitää luovuttaa jo klo 10 mennessä. Vaan totuttavahan se on. Tosin illallakin tulee pimeä jo kuuden aikaa. Aamiaisen jälkeen lähdimme ostoksille Brisbanen keskustaan. Autolla emme viitsineet mennä, kun emme tienneet paikan parkkipaikkatilanteesta. Ja hotellin läheltä (n.1 km) meni sellainen mainio CityCat jokibussilinja. Joten päätimme hypätä sen vesibussin kyytiin. Päätimme vielä risteillä vesibussilla koko reissun edes takaisin. Näkisimmehän vähän kaupunkia joelta käsin. Auton saimme jättää hotellin parkkiin kaupunkireissumme ajaksi. Risteily joen päästä päähän kesti noin tunnit. Me menimme sen ensiksi päähän ja tulomatkalla jäimme kaupunkiin tekemään ostoksia.
Ostimme aivan ensimmäiseksi itsellemme ison Australian tiekartan. Monen vaihtoehdon joukosta valitsimme yhden, johon oli merkitty esim. bensa-asemat. Tässä maassa se on kuitenkin varsin merkittävä asia, varsinkin sisämaassa. Toivottavasti kartta on edes jotenkin ajan tasalla oleva. Lisäksi kävimme ostamassa itsellemme teltan (sellaisen joka oletettavasti pitää vettä) ja makuupussit ja alustat. Ihan vain varmuudeksi jos emme jostakin syystä saa joku yö hotellia…
Lisäksi Jarnolle ostimme verkkarit, kun ei mukaan tullut yksiäkään. Ja tietysti pakolliset paikalliset Brisbane T-paidat.
Ostosten jälkeen päätimme lähteä CityCatilla takaisin hotellille ja ei kun vielä matkaan ja kohti pohjoista. Valitsimme päämääräksemme Bribie Islandin, joka oli suhteellisen lähellä. Mutta kuinka ollakaan siellä ei ollut huoneen huonetta vapaana. Jouduimme ajamaan n. 100 km eteenpäin ennen kuin mitään vapaata löytyi ja me todella kyselimme varmaankin 20 hotellia. Täällä on joku ns. kevätloma koululaisilla ja nämä isojen kaupunkien lähellä olevat lomanviettopaikat ovat melkoisen täynnä.
Päädyimme lopulta paikkaan nimeltä Mooloolaba. Sieltä löytyi Backpackers majapaikasta ihan siedettävä 2 h huone. Asetuimme aloillemme ja Sari ryhtyi pyykille. Pesin muutamia vaatteita nyrkkipyykillä, vaikka olisi täällä varmaan ollut koneetkin. Teimme lisäksi iltapalaa itsellemme kun emme jaksaneet enää lähteä ruokapaikkaa etsimään.
Brisbanen hotellilta muuten löysin loistavan hotellioppaan, Jasonin oppaan. Siinä oli Queenslandin ja Northern Territoryn majoituksen melkeinpä kaikki kerrottuna.

28.9.2003 Bundaberg - rantalomailua
Aamulla heräsimme naapurihuoneen herätyskelloon, johon nuo eivät itse tuntuneet heräävän. Torkuimme kuitenkin itse vielä tovin ja ei kun menoksi. Puolimärät vaatteet levälleen autoon ja itse päätimme mennä Under Waterworldiin. Siellä oli jos minkälaista vedenelävää. Ja porukkaa oli paljon.
Muutaman tunnin kuluttua olimme valmiit lähtemään kohti pohjoista. Vaatteetkin olivat kuivuneet autossa; aurinko meinaan paistoi täydeltä terältä ja lämpöasteitakin oli varmasti liki 30. Meno oli rankkaa, kun vielä piti totutella ajamaan väärällä puolella tietä.
Pienessä kyläpahasessa pysähdyimme syömään reissumme ensimmäiset, perinteiset fish & chipsit. Perunoita oli mielettömästi. Kala oli tuoretta ja hyvää! Tankkauksen jälkeen jatkoimme vielä menoa. Luin YHA:n esitteestä, että Bundabergin Bargara –rannalla olisi upea YHA. Joten suunnistimme sinne. Hinta olisi n. 50 $ / yö eli ei ollenkaan paha, kun paikka on vielä merkitty Beach Resortiksi.
Perille löysimme helposti mainoskylttejä seuraten. Paikalla meille paljastui kuitenkin, että paikka ei enää ollutkaan YHA kohde. Mutta koska tilaa oli, me saimme ihka oman ihanan rantamajan (tosin rantaan on matkaa n 100 m). Hintakin oli todella vain 50 $ / yö, meille (YHA oppaassa näytti koko mökin hinta olevan 89 $!). Päätimme jäädä saman tien kahdeksi yöksi. Oli se sen verran mukavan näköinen paikka. Pienen iltakävelyn ja itse tehdyn iltapalan jälkeen olimme jälleen valmiit punkkaan.

29.9.2003
Tämä päivä oli tarkoitus olla ihan vain paikallaan. Ensin aamusta tosin päätimme mennä vaihtamaan loput eurot ja usdit paikalliseen valuuttaan ja samalla käymme ruokakaupassa. Aamupalalla kävimme hotellissa syömässä (hinta on meinaan 12.50 $ aamiainen + illallinen, eli ei todellakaan paha).
Pankki ja kauppa hoidettu. Sari rattiin! Ensimmäistä kertaa vasenta puolta ja ”vääränpuolisella” ohjauksella (olemmehan toki ajaneet omalla tutulla autolla Englannissa joitakin vuosia sitten). Hyvinhän se meni. Tosin samat ”ongelmat” minulla kuin Jarnollakin. Vilkku ja pyyhin sekoavat jatkuvasti.
Eväiden teon jälkeen lähdimme nauttimaan ihanasta ilmasta rannalle. Kävimme uimassa aalloissa ja ihmettelimme surffaajia. Melko pienet aallot näyttivät olevan. Kävelimme edes takaisin rantaa ja koimme laskuveden jälleen mielenkiintoiseksi luonnon ilmiöksi. Miten se pystyy niin nopeasti vetäytymään mereen joka kerta. Ehkä se vesi vielä sieltä palaa…
Hotellilla kävimme testaamassa uima-altaan, joka oli täynnä paikan nuoria ja lapsia. Lisäksi vesi tuntui kylmälle. Ei kun odottelemaan iltaruokaa. Odotellessa bongailimme ihmeellisiä lintuja.
Iltapala oli todella hintansa väärti. Montaa vaihtoehtoa sai ottaa ja mehän maistoimme. Ruoan jälkeen nettisurffailun aika. Laitoimme ensimmäisen tietoiskun reissustamme ystävillemme. Saa nähdä meneekö se perille.

30.9.2003
Aamusta heräsimme papukaijojen huutoon. No melkein kyllä oli jo aika herätä muutenkin. Pitihän huone jälleen luovuttaa klo 10 am. Aamupalan väsäsimme tänään itse. Ja sitten ei muuta kuin tavarat kyytiin ja menoksi.
Päädyimme Bundabergiin saakka (n. 25 km), kun huomasimme, että olimme unohtaneet tyhjentää jääkaapin. Muuten ei sillä niin väliä, mutta ne kaljat… No ei kun täyskäännös ja takaisin! Siivoojat olivat jo keränneet tavaramme talteen. HUH sentään!
No uusi yritys. Päätimme ajaa suoraan Rockhamptoniin ja kenties suoraan jälleen meren rannalle eli esim. Yeppooniin. Matka taittui melkoisten savannien läpi. Välillä luulimme olevamme Afrikan Savanneilla. Välipalatauon pidimme paikassa, missä oli hurjan näköinen kotka / haukka näköpiirissä. Sen englanninkielinen nimi oli ”kite”. Jarno sai sen selville eräältä englantilaiselta paikalla olevalta turistilta.
Välipalan jälkeen Sari istahti ratin taakse tosi tarkoituksella. Ja heti Sari meinasi joutua onnettomuuteen, kun vastaan tuleva rekka meinasi ohitustilanteessa ajaa meidän yli! Pientareen kautta väistettiin tilanne, samoin kuin ohitettavakin.
Rockhamptonista päätimme ajaa vielä rannalle. Päädyimme ensin Emu Parkiin katselemaan maisemia. Siellä ei kuitenkaan ollut yöpymispaikkaa, joten ei kun rannikkoa pitkin Yeppooniin. Reitti olisi miellyttävä sekoitus vuoristoa ja rantaa. Lopulta päädyimme Yepponiin. Katsastimme paikan motellit rantakadulta. Totesimme heidän pitävät hintakartellia eli hinnat olivat muutaman dollarin sisään samat kaikilla. Päädyimme Surfer Motelliin. Ihan mukava paikka.
Kävimme vielä uimassa ennen pimeän tuloa ja ennen kuin vesi taas ”karkaa” merelle. Meren ja uima-altaan jälkeen menimme syömään, kylän kenties hienoimpaan ravintolaan. Ruoka oli kyllä erinomasta, mutta hivenen kallista paikalliseen hintatasoon nähden, 70 $ viineineen kaikkineen. Illalla vielä muutamalle oluelle ja siiderille ja sitten huoneeseen nukkumaan.

1.10.2003
Aamulla heräsimme naapurien kova ääniseen keskusteluun klo 7.00 am. Emme edelleenkään ole tottuneet elämän rytmiin, että aamulla heräisimme niin aikaisin. Torkuimme vielä 8.30 am saakka, jolloin oli jo pakko nousta, että pääsisimme ajoissa matkaan. Myöhemmin muuten huomasimme, että ikkunamme oli auki, eli ei ihme, että meteli kuului hyvin huoneeseemme.
Matkaan pääsimme kymmenen maissa. Tarkoitus oli mennä vielä rannalle lököilemään, mutta emme löytäneet hyvää ja sopivaa paikkaa löhöilyyn. Eli päätimme jatkaa matkaa filmi ja hattukaupan kautta. Ostimme molemmat lierihatut, ettei meitä päästä sanomaan ”sun stupid” –ihmisiksi, vain koska meillä ei ole hattua. Nyt olemme ”sun smart” –ihmisiä! Ajoimme vielä kaupungin näköala kukkulalle ottamaan muutamia valokuvia. Jarno valitsi pienen tien, josta luulimme pääsevämme pois. Mutta ei! 10 km päästä totesimme ajavamme väärään suuntaan ja käännyimme ympäri. Kaupungissa vielä yritimme kysellä mistä pääsemme helpoiten päätielle nro 1 (Bruce highway). Nooh…ajoimme kylän päätietä ja ohjekylttien mukaa. Pian totesimme olevamme oikealla tiellä ja oikeassa risteyksessä ennemmin kuin olettaa saattoi. Ei kyläläisten neuvoilla paljon ollut arvoa!
Parin tunnin ajon jälkeen totesimme olevamme tosi nälkäisiä. Lähistöllä ei kuitenkaan ollut ruokapaikkoja, joten jäimme tekemään P-paikalle eväitä. Ja taas oli melkoisen ihmeellisiä lintuja ympärillämme. Päätimme ajaa Airlie Beachille ja kenties jäädä sinne muutamaksi päiväksi. Ja tehdä sieltä käsin mahdollisesti jollekin saarelle päivän parin retken. Airlie Beachille päästyämme totesimme paikan olevan eräänlainen ”paikallisten menomesta”, eli ei meille rauhaa hakeville suomalaisille. Pienen kävelylenkin jälkeen päätimme jatkaa vielä ajamista, vaikka kello oli jo liki 5.00 pm (kuuden aikaa tulee meinaan pimeä ja ”villieläimet” lähtevät liikkeelle). Noin 100 km päässä oli kaupunki nimeltä Bowen, jossa luulisi olevan ainakin muutama motelli (ainakin hotellioppaan mukaan).
Pimeys kuitenkin laskeutui ylle taas melkoisen nopeasti eli emme nähneet minkälaiseen kaupunkiin saavuimme. Pieni tämä ainakin on. Yöpaikaksi löysimme pienen pubin yläkerrasta pienen huoneen. Ei tämä maksanut edes kamalasti. Jarnon mielestä tämä on ns. länkkärihotelli!
Iltaruoan löysimme paikallisesta irkkupubista. Ruoka oli tosi hyvää ja aivan naurettavan halpaa; 6 $ / annos. Ja annos oli oikein miesten annos!
Huoneemme sijaitsi ”suuren” pääkadun varrella, joten saa nähdä harrastetaanko täällä yöajamista ja mihin aikaa ”aamuruuhkat” alkavat. Seinät tuntuvat olevan erittäin ohuet käytäville ja ikkunatkin vain 1 lasiset, eikä kaikkia ikkunoita saa edes suljettua…

2.10.2003 Magnetic Island - pelkkää korallia
Aamulla herätys taas muiden toimesta. Kaupungin miehet tulivat heti kuuden jälkeen hoitamaan kaupungin puutarhoja. Onneksi menimme suht ajoissa nukkumaan. Illalla joku taukki oli jättänyt tv:n täysille käytävälle. Siellä ei kuitenkaan kukaan ollut sitä katsomassa.
No suht hyvin yö tuli nukuttua, vaikka seinät olivat pahvia ja oven yläpuolella ”ikkuna” auki käytävään. Aamulla lähdimme ajoissa siis eteenpäin. Aamupalalla (tai ruoan määrän puolesta se oli bruch). Kävimme kadun toisella puolella ja ruokaa oli todella valtava satsi. Munaa, paahtista ja Jarnolla vielä pekoniakin! Päätimme ajaa Townsvilleen asti, johon matkaa ei tosin ollut kuin 200 km. Sari ajoi ja Jarno luki matkaoppaista minne mennä. Päädyimme siihen, että menemme Magnetic Islandille, joka on pieni saari heti Townswillen edustalla. Sinne matka lautalla kestää n. 35 -40 min.
Townsvilleen saavuttuamme päädyimme heti lauttasatamaan. Jarno oli lukenut suomalaisesta oppaasta, että jossakin olisi paikka mistä voi varata sekä lautat että majoituksen. YHA:lla pitäisi olla myös saarella oma resort. Sinne ajattelimme mennä. No, lopulta selvittelyjen jälkeen totesimme, että YHA oli täälläkin lopettanut samoin kuin se paikka, mikä teki varauksia oli myös lopetettu. Varmaankin netin takia.
Päätimme lähteä taas soitellen sotaan eli suoraan paikan päälle tilannetta katsastamaan. Aikaa meillä oli lautan lähtöön sen verran, että kerkesimme käymään kaupungin näköalapaikalla. Ja kylläpä sieltä olikin kauniit näkymät.
Lautta lähti 1.15 pm. Matka ei ollut pitkä. Perille päästyämme alkoi majapaikan metsästys. Pienellä vaivalla löysimme rannalta (Nelly Bay) ihanan huoneen (tai huoneisto se oli) eikä edes kohtuuttoman hintainen. Näköala suoraan merelle, oma makuualkovi, sisäpihalla uima-allas ja grillipaikka. Varasimme huoneiston aluksi 2 yöksi.
Majoituttuamme syöksyimme suoraan mereen, olihan lämpötila jälleen pitkälti yli 30 astetta. Vesi oli ihanan viileää, hieman sameaa tosin. Illalla kävimme vielä syömässä meksikolaisessa ravintolassa. Ruoka oli hyvää, tosin meidän makuumme mietoa. Iltakävelyllä näimme ensimmäisen wallabin, pimeässä tosin, mutta kuinka ollakaan, kamera jäi tällä kertaa huoneeseen.
Ai niin, huoneistoomme kuuluu myös oma pesukone ja kuivausrumpu, eli ei kun pyykinpesulle.

3.10.2003
Aamulla heräsimme vihdoin paikalliseen tapaan klo 7.00 suhteellisen virkeinä. Yöllä oli ollut melkoisen kuuma ja nukuimme melkein koko yön ilmastointi päällä. Aamupalan jälkeen lähdimme rannalle Arthur Baylle. Siellä on kuulemma parhaat paikat snorklata. Päätimme snorklata vain omien uimalasiemme kanssa. Rannalla olimme heti 9 jälkeen!
Korallit löytyivät melko helposti. Aluksi ajattelimme, että ei ne kovin kummoiset ole, mutta niitä kierrellessä (tai Jarno niitä kierteli lähes koko päivän) totesimme ne melko hienoiksi. Mukana meillä oli myös vedenalla toimiva kamera. Saa nähdä miten kuvat onnistuu.
Illalla pimeän tultua, grillasimme majapaikan kaasugrillillä ensimmäisen kerran itse omat ruokamme. Herkkusieniä pekonilla ja naudan valkosipulipihvit. Nam! Sen jälkeen rantaan palmujen katveeseen jälkkärisuklaalle ja –punaviinille. Hetimiten ilmestyi useita lintuja norkoilemaan mahdollisia herkkupaloja. Mitenhän emme huomanneet näitä pitkäjalkaisia, suurehkoja ja erittäin äänekkäitä lintuja ensimmäisenä iltana? Nyt lepäilyä ja Simpsonien töllöstä.
Ai niin, pulikoimasta, kaupan ja bottleshopin kautta tultuamme varasimme huoneistomme vielä 2 lisäyöksi. Koko viikonloppu palmuilua, pulikointia korallien seassa ja öistä kookaburrien kiljuntaa edessä. Lämpötila oli kuulemma tänään vaivaiset 36 astetta!