20.10.2003 Kylmä Etelä
Kylmän ja tuulisen yön jälkeen valkeni kylmä, pilvinen ja todella tuulinen aamu. Vaan eipä haitannut, ainoa tavoite tälle päivälle on kuitenkin päästä vain Phillip Islandille tavalla tai toiselle. Sitä ennen oli pakko käydä katsomassa Torquayssa ympäri vuoden viihtyviä surffaajia. Ja siellähän nämä rohkeat (=hullut) viruivat märkäpuvuissaan ja aamulla reilussa 16 asteisessa vedessä, ilmassa varmaankin n. 10 astetta… Huvinsa kullakin, täytyy sanoa! Päätimme mennä Queencliffiin, jossa lautta lähti Sorrentoon eli Melbournen editse. Queenscliffiin päästyämme menimme odottelemaan lautan lähtöä turisti infoon, jossa kävimme netissä. Jarno laskeskeli siellä että ajamalla ei ole kovin paljon pidempi matka kuin lautalla ja ajamalla. Eli päätimme sittenkin mennä ajamalla Phillip Islandille. Vaan nyt havaitsimme, että meidän vuokra-automme maksimi kilometrit ryhtyvät pikaisesti täyttymään (siis ne luvalliset 9600 km), mutta eiköhän me vielä tämä reissu saada mahdutettua niihin kilometreihin. Sallittua on ajaa vielä n. 100 km. Ajamalla Phillip Islanlille piti mennä suoraan Melbournen läpi. Sieltä menisi helposti iso tie kaupungin läpi, mutta se olisi osalta maksullinen. Päätimme välttää maksullisen pätkän ja sumplia itsemme muita teitä pitkin kaupungin läpi. Emme tosin älynneet mistään kysyä, miten paljon se tietulli olisi ollut. Tiekarttojen mukaan päätimme ajaa Melbournen läpi ja helpoiten se onnistuisi tietä nro 1 pitkin. Mutta kuinka ollakaan, hivenen huonosta opastuksesta taisimme poiketa liian aikaisin isolta tieltä pois ja päädyimme tielle nro 20. Mutta onneksi tämäkin tie meni samaan suuntaan ja löytyi helposti vielä hieman epätarkasta kartastamme. Tie nro 20 oli onneksi selkeästi opastettu joten selvisimme melko helposti takaisin päätielle. Vielä n. 140 km ajettavaa Melbournesta ja pääsimme perille. Olimme vähän katselleet valmiiksi muutaman majapaikan, jossa voisimme yöpyä. Tarkoitus oli pysähtyä välillä hengähtämään (olihan yhden yön pysähdyksiä taas takanamme melkein 3 viikkoa) ja jäädä tänne saarelle 4 päiväksi. Ihanan majapaikan löysimme läheltä rantaa (ei taaskaan ollut niissä ”valmiiksi valituissa”) ja kohtuuhintaisen. Huoneetkin olivat todella siistit. Viime yön kabiini tuntui kaatuvan niissä aamun tuulenpuuskissa. Tämä tiilitalo ei liene sellaisesta hetkahtavan. Iltasella kävimme vähän ruokakaupassa ja rantakävelyllä. Ja me valmistimme ihan kunnon kotiruokaa. Peruna-porkkanamuussia ja lihakastiketta.

21.10.2003
Ensimmäistä kertaa päivä valkeni lyijyn raskaiden ja harmaiden pilvien, sekä jo koko yön jatkuneen sateen läpi. Reilu 10 astetta, tuuli ja tasaisen varmasti hiljakseen tippuva sade tekivät aamusta todella luotaantyöntävän. Niinpä aamu kuluikin pitkästä aikaa löhöillen pitkään, parempaa ilmaa odotellen, vaan eipä sitä kuulunut. Tekipä hyvää välistä, reilu pari viikkoa olikin mennyt jo niin, että harvoin meni yli kahdeksaan pehkuissa. Liikkeelle lähdimme vasta alku iltapäivästä katsomaan näkyykö saaresta mitään näin harmaalla ilmalla. No paljon ei ollut katseltavaa, kun taivas oli totaalisen harmaa. Kävimme kuitenkin saaren kärjessä missä sijaitsee hyljeluoto. Luodolle saakka ei edes näkynyt. Mutta lokkeja oli satamäärin, suurimmalla osalla vielä poikaset, joten emot olivat melko ärhäkkäällä päällä. Lisäksi sateen ansiosta polut olivat melkoisen mutaisia. Niin myös me! Yritimme vielä maiseman katselua Pyramid Rockilla. Siellä sade vain yltyi, joten päätimme palata sukkelaan hotellille. Myöhemmin iltapäivällä sade loppui ja aurinkokin pilkisti, joten vauhdilla takaisin hyljeluodolle. Näkyihän siellä niitä hylkeitä, kun kiikareilla tähyili. Maisemat olivat upeita. Tuli vähän mieleen Skotlanti. Ja oletettavasti myös Uusi-Seelanti. Mäet olivat kauniin vihreitä ja reheviä. Hylkeiden jälkeen päätimme mennä syömään. Löysimme Covenin keskustasta kivan pienen ravintolan. Siellä oli tosin kylmä, jopa sisällä. Jarno söi kalaa sitruuna-voi –kastikkeessa ja oli kuulemma paras kala mitä täällä on saanut, siis Ausseissa. Sari söi kanaa, joka oli leivottu voitaikinan sisään ja hyviä tuoreita vihanneksia. Oli hyvä sekin annos. Illalla Jarno tutustui jo Uusi-Seelanti oppaaseen ja kertoili sieltä tärkeitä asioita muistettavaksi.

22.10.2003
Aamusta ylös, ulos ja lenkille. Hyvän sään vallitessa päätimme lähteä uudelleen tarkkailemaan Pyramid Rockia ja hylkeitä. Ja kävimme lisäksi tutkimassa erään laivan hylyn, joka oli ajautunut aivan rantaan. Hylkeitä näkyi hyvin ja paljon. Pyramid Rockilla oli mukavampi käydä kun aurinko paistoa. Mainion näköinen kivi. Laivan hylyllä oli melko voimakas aallokko. Hylky näkyi hyvin, koska oli matalavesi. Tosin hylystä ei ollut paljon jäljellä. Samalla rannalla näimme muutaman pingviinin raadon, joten ajattelimme, että tällä rannalla asuu pinkuja. Joten tulemme tälle rannalle illalla taskulamppujen kanssa tutkimaan näemmekö rantautuvia pinkuja. Päivän ruoka oli tarkoitus tehdä grillaamalla hotellimme pihalla. Kävimme kaupassa ostamassa kanaa ja naudan lihaa. Jarno tekikin grillissä tosi hyvää ruokaa! Sari laittoi keitettyjä perunoita. Ruoan jälkeen otimme pienet torkut, tai Jarno otti. Meidän oli tarkoitus käydä putsaamassa grilli torkkujen jälkeen. Mutta grillille päästyämme huomasimme sen jo puhtaaksi. Joku ystävällinen talon väestä oli sen jo putsannut. Illalla lähdimme pingviini jahtiin. Menimme sinne hylky rannalle. Odottelimme pitkään, mutta ei näkynyt yhtään pinkua. Vain niitä harvinaisia lintuja lensi tosi paljon ylitsemme. Lähdimme hissuksiin kohti huonettamme. Turha käynti siis. Mutta tulipahan ulkoiltua.

23.10.2003 Sinipingviinejä
Aamulla nukutti taas uskomattomasti. Torkuimme 10 asti ja sen jälkeen valmistimme brunchin. Päivällä kävimme katsomassa saaren itäosaa. Länsiosan on jo kierretty monesti. No itäosassa ei ollut mitään ihmeellistä. Yksi kaunis hiekkaranta tuli havaittua ja käytyä kävelemässä. Päivällä söimme Jarnon tekemää salaattia. Illalla oli tarkoitus mennä hotellin ravintolaan syömään. Ja pienen torkkuhetken jälkeen olimme valmiita lähtemään Pinguine Paradeen. Tuntui vähän pahalta maksaa 15 $ siitä että näkee pieniä pingviinejä. Vaan olivathan ne pienet sinipingviinit todella mainioita. Niillä kesti oma aikansa, että ne pääsivät rannalle ja sitten ne odottivat aina isompaa ryhmää, ennen kuin lähtivät kävelemään pesilleen. Kukaan ei lähtenyt yksin rannalta pois. Seurasimme eläimiä vielä kävelyreitin varrellakin. Jarno yritti ottaa valokuvia salaa, onhan täällä valokuvaaminen kielletty. Saa nähdä onnistuuko niistä kuvista mikään. Näytöllä ne näyttivät melko mustilta… Paraatin jälkeen menimme hotellin ravintolaan syömään. Miellyttävä paikka, mutta ruoka ei ollut mitenkään erikoisen hyvää. Toki aivan syötävää. Ja ei kun nukkumaan, aamulla on tarkoitus mennä Melbourneen ja luovuttaa auto pois ennen puoltapäivää.

24.10.2003 Suurkaupunki Melbourne
Sari heräsi taas ennen kellon soittoa. Jarnon herätti kello tasan 7.00. Ja taas väsytti. Ei auta, pakko nousta ja laittaa tavarat kasaan. Teimme runsaan aamupalan, jotta jaksamme pitkälle päivään. Kello 9 aikaa olimme tekemässä jo matkaa eteenpäin. Parkkipaikalla tapasimme ensimmäiset suomalaiset. Eräs opiskelijapoika oli vanhempiensa kanssa käymässä Phillip Islandilla. Pikaisesti lähdimme tavaroinemme ajamaan. Jarnon oli tarkoitus matkalta soittaa autonvuokrausfirmaan ja kysyä pitääkö autot pestä ja puhdistaa ennen palautusta. Jäi soittamatta… Kävimme matkan varrella imuroimassa auton imuriautomaatissa. Vasta sitten Jarno soitti, kun itse autonpesuun oli pitkä jono. Ei kuulemma tarvitse siivota. Joten ei kun matka jatkuu kohti Melbournea. Noin klo 11 saavuimme Melbourneen. Päätimme heti palauttaa auton, koska palautus oli kuitenkin tehtävä ennen klo 12. Sari olisi halunnut ensin etsiä meille majapaikan, mutta eihän sitä kerennyt. Nyt joudumme tavaroinemme selvittämään minne mennä. Auto vietiin siis pois. Jännitimme hieman, mitä joudumme maksamaan rikkoutuneesta tuulilasista. Emme itse asiassa maksaneet mitään, kun vuokrausmies ei vissiin edes huomannut sitä. Emmekä me siitä tietenkään maininneet. Kilometrejä meille tuli n. 9100 km, aikaste paljon 4:lle viikolle. Rajoitushan oli 9600 km, eli olisimme vielä voineet ajaa n. 500 km. Autofirman pihalla rupesimme selvittämään majoitusta. Tarkoitus oli mennä siihen ”kauempaan” YHA:an. Onneksi Jarno soitti sinne etukäteen, siellä ei meinaan ollut vapaata kuin 1 yöksi, ja me halusimme olla siellä ainakin 2 yötä. Eli mitäs nyt? Otimme taksin läheltä autofirmaa. Ja ajoimme Elisabeth Streetille, sillä kuulemma on enemmänkin majoituspaikkoja. Taksi maksoi kokonaista 7 $. Ajoimme Toad Hall Guest Housen eteen. Pakkauduimme tavaroinemme sinne sisään. HUOM! Sari oli saanut teltan ja makuualustat mahtumaan meidän kasseihin. Makuupussit olivat Jarnon isommassa repussa. Lisäksi meillä oli vielä ruokatavaroita repullinen, joka oli tavallaan ”ylimääräistä”. Siis 2 isoa kassia ja 3 reppua. No ei löytynyt meille tilaa hotellilta. Ystävällinen rouva respasta soitti kuitenkin vielä jollekin tutulle hotellille, mutta sielläkin oli täyttä. Täällä kun sattuu olemaan ne Rugbyn MM-kisat, jota me emme ottaneet huomioon ollenkaan. Saimme kuulla, että kadun kulman takana on Hotel Bacpak eli kuten suomalainen Aussiopas sanoo, maailman suurin backpackers hotelli. No siellä oli tilaa ja otimme saman tien huoneen 2:ksi yöksi. Ensuiten ei ollut, joten suihkut ja WC ovat yhteiskäytössä. Huoneemme oli mielettömän pieni. Hyvä että ovi mahtui aukeamaan ennen kuin sänky tuli vastaan. No ehkä täällä nukkuu pari yötä. Majoiduttuamme lähdimme kaupungille tutustumaan. Kävimme Air New Zealandin toimistossa tarkistamassa että lentomme 3.11. on OK (Sydney – Auckland). Samalla kysyimme mahtuisiko meidän maileihin vielä lento Christchurch – Auckland, mutta totesimmekin jo ennen kysymistä että täynnähän nuo mailit ovat eikä pysähdyksetkään riitä. Mutta lentojen suhteen kaikki oli OK. Sitten YHA:n matkatoimistoon kyselemään Tasmanian lentoja. Täytyyhän sinne päästä käymään, nyt kun kerran täälläpäin maailmaa olemme. Vaihtoehtoina oli lauantai (25.10) siis huominen tai maanantai (27.10). Harmi vain, että olimme maksaneet jo 2 yötä. Päätimme lähteä pohtimaan asiaa. Kävimme hotellilla ja netissä surffailemassa. Katsoimme samalla jo etukäteen Uudesta-Seelannista autovuokrausta. Löysimme suhteellisen edullisen paikan. Täytyy vaan miettiä, miten ollaan kummallakin saarella ja miten tullaan takaisin Aucklandiin. Sekin asia jäi vielä hautumaan… Palasimme YHA:n toimistolle. Siellä sovimme, että otamme lennot Tasmaniaan, Hobartiin 27.10 siis maanantaina ja sieltä Sydneyyn 1.11. Sydneyyn jää nyt vaan melko vähän aikaa, kun lähtö Uuteen-Seelantiin on jo 3.11. Mutta täällä Melbournessa on sitten vähän liikaakin aikaa. Me kun emme ole kovia kaupunkilomalaisia. Lisäksi varasimme YHA:lta ensimmäisen ja viimeisen yön Hobartissa, tulemme meinaan Hobartiin myöhään (20.50) ja 1.11. lähtö on mielettömän aikaisin, jo ennen seitsemää. Lisäksi varasimme myös YHA:lta Sydneyn yöt, saatiinpa melko keskustasta suht edullinen majoitus. Eikä tarvitse tavaroinemme etsiä majoitusta. No, tämän rumban jälkeen olikin jo mentävä syömään. Vaikka aamupala olikin ollut melko tukeva, nälkä kurni jo vatsassa. Löysimme kivan pienen italialaisravintolan. Siellä olikin aivan ihanat ruoat. Jarno söi pizzaa (joka olikin erittäin hyvä verrattuna tämän maan normaali pizza tarjontaan). Sari söi spagettia. Molemmissa annoksissa oli ihanan tuoretta ja kypsää tomaattia. Illalla kävimme vielä hotellin baarissa, jossa oli luvattu tulijoille (siis ensimmäistä yötä majoittuville) ilmainen drinksu. Keksimme vielä käväistä katsomassa Toad Hall Guest Housessa pääsisimmekö sinne su – ma väliseksi yöksi. Sitä yötä ei meillä ole vielä varattuna. Eikä todellakaan tekisi mieli olla tässä murjussa yhtään sen enempää kuin on pakko. No löytyihän sieltä huone kaikilla herkuilla (hieman kallis tosin 90 $) mutta… Illalla minä kirjoittelin tätä päiväkirjaa ja Jarno tutustui Tongaan ja Samoaan kirjaoppaiden välityksellä.

25.10.2003
Aamulla heräsimme suhteellisen pirteinä. Ei onneksi ollut meidän ”siivessä” yöllä kovasti meteliä. Lähdimme oitis talon tarjoamalle aamiaiselle (tosin se sisälsi 2 palaa paahtoleipää hillolla tai pähkinävoilla YAM! ja teetä). No olihan sekin jotakin. Huoneessa söimme vielä lisäksi muutaman kiwi hedelmän. Suihkuun ja kaupungille. Menimme Queen Viktoria Marketille. Siellä on tori melkein joka päivä. Tai ennemminkin se oli basaarialue. Kamalasti myyjiä ja vaikka mitä myynnissä. Ostimme sieltä Laakkosten lapsille kaikille t-paidat ja tytöille sellaiset kenguru- ja koalareput. Pojille ajattelimme ostaa rygby pallon, saa nähdä. Pitää maanantaina viedä näitä ostoksia postiin ja lähettää kotiin, niin ei tarvitse kantaa ympäri maapallon näitä. Torilta tulimme hotellille jättämään ostoksia ettei tavaroita tarvitse kantaa pitkin kaupunkia ja samalla kävimme taas netissä. Tällä kertaa varasimme lennot Uuden-Seelannin sisällä. Eli 11.11. Auckland – Christchurch ja 24.11. Christchurch - Auckland . Eli meillä on aikaa pohjoissaarella noin viikko ja etelässä noin 2 viikkoa. Takaisin lento Aucklandiin on iltalento ja lähdemme saman tien jatkamaan lentoa Tongalle. Toivottavasti buukkaavat meidät suoraan Tongan koneeseen, niin ei tarvitse tavaroita kantaa kotimaan terminalista ulkomaan terminaaliin. Miksi eivät buukkaisi? Meillä on vaihtoaikaa noin 1,5 tuntia eli kaiken pitää sujua ok, eikä lennotkaan saisi olla myöhässä. Tongalle nimittäin ei mene lentoja ihan joka päivä. Nämä lennot mitä viime päivinä ollaan ostettu, ovat mielestämme tosi edullisia. Esim. Uuden-Seelannin meno-paluu (Auckland – Christchurch – Auckland) oli noin 180 Nz$ eli noin 90 €. Ja lento Melbourne – Hobart 85A$ eli noin 50 €. Kyllä on vielä Finnairilla varaa laskea hintoja…! Autonvuokraus jäi vielä edelleen auki, koska netin kautta emme saaneet yhteyttä vuokraajaan. No, yritetään vielä ensi viikolla tai sitten jätetään se paikan päälle hoidettavaksi. Iltapäivällä lähdimme vähän kaupunkia katsomaan. Mutta ensi menimme kuitenkin syömään. Löysimme läheltä englantilaisen pubin, jossa sai hyvää ruokaa edullisesti. Jarno söi pihviä ja minä kalaa ja perunoita. Sitten hyppäsimmekin City Circle Trainiin, joka kiertää kaupungin ja on ilmainen, siis ratikka. Poistuimme ratikasta lähellä jokea ja päätimme mennä Melbournen korkeimpaan rakennukseen, jossa oli näköalapaikka (Melbourne Observation Deck). Sieltä olikin hyvät näköalat ympäri kaupunkia. Näimme myös formula radan. Olisipa siellä ollut edes joku autokisa. Eikä vain tätä rugbyä, josta suomalaiset eivät juuri ole kuulleetkaan. Ylhäällä söimme vähän välipalaa eli kaakaot ja muffinssin, oli muuten reissun suurin muffinssi!. Kaakaokin oli niin paksua, että lusikka pysyi siinä itsestään pystyssä. Tornissa ollessamme ryhtyi satamaan ja taivas meni melko pilviseksi ja sumuiseksi. Onneksi torniin tullessamme oli suhteellisen hyvä sää että saimme kuvia. Tornilta poistuimme ratikalla hotellille. Jarnon selkä vihoitteli huonon sängyn ja kylmän yön jäljiltä, joten päätimme mennä lämpimään peiton alle huoneeseemme. Maija-äiti soitti juuri huoneessa ollessamme ja kertoi Suomen kuulumiset. Illalla lähdimme hakemaan vielä jotakin iltapalaa. Ajattelimme, jos nyt saisimme kokeiltua paikallisen Red Roosterin. Mutta löysimmekin paikan, mistä sai ruoka-annoksen 6.95 $ ja syödä sai niin paljon kuin jaksoi. Ja ruoka oli erittäin hyvää ja maukasta. Ja sitä oli riittävästi. Ruoka oli vähän kiinalaisen oloista, toki taas sai ranskalaisia ja kalaa, jos halusi. Täydellä vatsalla menimme takaisin nuhjuiseen huoneeseemme. No ilta kului lukien ja ihmetellen tulevien kohteidemme nähtävyyksiä ja kulttuuria. Joku pahviaivo hotelliasukki oli päättänyt käydä tupakalla meidän huoneemme edustalla ja kaikki savut tulivat tietysti meidän huoneeseen. Ällöä!

26.10.2003
Aamusta heräsimme taas siihen tupakansavuun. Jarno sai onneksi ”kiinni” polttajan ja pyysi tätä etsimään toisen tupakointipaikan. Nyt ei muuta kuin odottamaan, että pääsemme vaihtamaan hotellia. Viimeinen yö on tarkoitus viettää siis tuossa korttelinkulman takana Toad Hall Guest Housessa. Vähän ennen 10 siirsimme tavaramme kulman taakse. Huoneemme ei ollut vielä valmis, joten jätimme tavaramme hotellille ja lähdimme kaupungille. Yritimme löytää jotakin lintu ja / tai Australian villieläimistä kertovaa tietokirjaa, mutta cd-rompulla. Täällä ei nämä cd-rom tietoteokset ole vielä tulleet kovasti markkinoille. Saimme kuulla yhdestä paikasta, missä niitä saattaisi olla, mutta se oli pahaksi onneksemme kiinni sunnuntaisin. No yritämme vielä huomenna aamupäivällä. Lisäksi oli tuskallisen hankalaa löytää lankaa ja neulaa. Jarnon housuista kun ratkesi yksi sauma. Vihdoin muutaman kyselyn jälkeen löysimme kangaskaupan, mistä niitä löytyi. Edes tavarataloissa ei ollut kangasosastoa. Eikä kodintarvikeosastoilla ollut lankaa ja neulaa. Näiden etsintöjen jälkeen olikin jo kova nälkä, tänään kun jäi aamupala kokonaan väliin, ei meinaan maistunut tee ja toast. Löysimme pienen etsinnän jälkeen kreikkalasien ravintolan jonne menimme syömään. Onneksi siellä oli takka päällä, sillä ulkona oli tosi kalsea ilma. Melkoinen tuuli ja lämpöäkin n. 15 astetta. Ruoka oli jälleen erittäin maittavaa. Ruoan jälkeen jaksoikin hyvin mennä Melbournen museoon katsomaan näyttelyä. Siellä oli monta näyttelyä meneillään ja kiersimme niistä suurimman osan. Saria rupesi jo lopussa jalat painamaan ja väsyttämään. Jostakin syystä viime yönä tuli nukuttua huonosti. Museossa kiersimme mm. seuraavia osastoja; sademetsä-, Australian-, evoluutio- ja aboriginaalien osastot. Johan siinä tulikin taas paljon uutta tietoutta. Museosta tulimme pois City Circle ratikalla, vaikka matkaa oli vain muutama kadunväli. Saimme vihdoin huoneemme ja tavaramme sinne ja menimme itse päiväunille. Voi että kun nukutti makeasti. Taisimme nukkua yli tunnin ja enemmänkin olisi tehnyt mieli nukkua, mutta pakkohan sitä unta oli jättää vielä yöksikin. Lähdimme vielä iltapalalle ja tällä kertaa etsimme Hungry Jackin eli Macin kilpailijan. Oli muuten tosi hyvät hampparit ja melkoisen isot. Kuten ennen vanhaa kotona macissä. Huoneemme on muuten täällä tosi iso ja hieno. Tosin 2. kerros ja liikenteen melu kuuluu jonkin verran, mutta haittaako tuo, se jää nähtäväksi.

27.10.2003
Pitkästä aikaa suht hyvin nukuttu yö. Peti oli miellyttävän leveä ja hyvä nukkua. Jarnolle tyynyt eivät taas sopineet. Yöllä heräsimme toki muutamia kertoja kadun meluun. Varsinkin kun engelsmannit tulivat rugby ottelusta voittajan elkein puolen yön jälkeen. Aamusta torkuimme vielä viimeiseen asti. Suihkuun ja pakkaamaan. Suihkussa ollessani vähän ihmettelin, kun kuulin Jarnon puhuvan ovella jollekin. Niinhän siinä sitten kävi, että olimme lahjakkaan epätietoisia täällä kesäaikaan siirtymisestä. Eli olimme äkkiä menettäneet ajastamme tunnin ja huone piti luovuttaa pikaisesti pois. Jätimme tavaramme hotellille, varasimme lentokenttäkuljetuksen ja lähdimme viemään postiin tavaroitamme, jotka ajattelimme lähettää kotiin. Postin mukana meni jonkun verran esitteitä, karttoja, ”luottokorttikuitteja”, T-paitoja, Laakkosten lasten joululahjat, valokuvia jne. Laitoimme ne halvimmalla meri-rahdilla. Kestää max. 10 viikkoa ja maksoi 44 $ / 5 kg paketti. Täytyy vielä ainakin Uudesta-Seelannista laittaa paketti. Postin vieressä oli kahvila, johon menimme aamiaiselle. Siellä oli asiakkaana eräs suomalainen tyttö, joka oli töissä Melbournessa. Jo siis 2. suomalainen jonka tapasimme reissullamme (aika hyvin 5 viikon reissulla…). Päätimme vielä mennä keskustaan katsomaan, josko kuitenkin löytäisimme sen CD-romin. Kyllä se kuitenkin tuntui olevan melkein mahdotonta. Kävimme ”Australian Geographic” –liikkeessä, missä oli kaikkea aussien luontoon liittyvää. Mutta ei niilläkään ollut sellaista. Muutamia hyviä DVD luonto-ohjelmia kyllä löytyi. Kävimme myös ABC -tv:n myymälässä mutta ei sielläkään ollut yhtään cd-romia. Täytyy todellakin uskoa, että Aussit ovat meitä tietotekniikassa valovuosia jäljessä suomalaisia. Päätimme vielä kokeilla onneamme muutamissa paikoissa Sydneyssä. Tänään olikin Melbournessa olomme kaunein ja lämpimin päivä. Aurinko paistoi välillä ja oli n. 17 astetta lämmintä. Kävimme vielä kuvailemassa Fitzroy Gardens –puistoa. Siellä kukat olivat osin vasta puhkeamassa kukkaan. Siellä oli lisäksi muutama kaunis suihkulähde. Tosin niihin ei tullut vettä, kun täällä etelässä on vesipula ja vesi on kortilla. Puiston kauneuden jälkeen lähdimme kuluttamaan viimeisen 60 minuuttia nettiaikaamme. Kävimme surffailemassa kaiken maailman asioita. Laitoimme eräällä tongalaiselle hotelliomistajalle viestiä, josko saisimme majoituksen hänen hotellistaan muutamaksi ensimmäiseksi yöksi. Sen jälkeen ajattelimme mennä pääsaaren viereen yhteen resorttiin (toiselle saarelle siis) Olisi autuas rauha, eikä tarvitsisi siirtyä päivittäin paikasta paikkaan. Vielä ennen lentokenttäbussin lähtöä kävimme juomassa yhdet ja ei kun menoksi Tasmaniaan! Bussia jouduimme odottamaan melkoisen pitkään. Jarno lähti jo kysymään hotelliltamme siitä, mutta tietysti se bussi juuri silloin saapui. Jarno vain piti saada käännytettyä liikenteen keskeltä takaisin. Sari soitti hänelle mutta huutoa hän ei kuullut. Vaan ei meinannut kuulla puhelimestakaan mitään. Onneksi ymmärsi ”sanomattakin” että Sari huhuili takaisin. Tämä bussi, jonka luulimme olevan lentokenttäbussi, olikin vain ns. keräilybussi, joten linja-auto asemalla vaihdoimme itse lentokenttäbussiin. Se olikin muuten kallista lystiä, 13 $ / hlö. Lentokentällä olikin menossa melkoinen hässäkkä. Saimme tavaramme melko nopeasti sisään. Menimme oitis kansainväliselle alueelle. Minä jäin turvatarkastuksessa ”kiinni”, ensin ne luulivat sateenvarjoni olevan ”vaarallinen” kapistus. Vaan oli niillä vielä senkin jälkeen huomautettavaa. Olin unohtanut reppuuni pienen ompelusetin ja sinne pienet sakset! Ei kun sakset turvamiehille ja menoksi baariin. Lento oli muutamia minuutteja myöhässä (kuinkas muutenkaan). Kone tuli Golden Coastilta ja lähti alle puolen tunnin päästä Hobartiin. Uskomatonta, vaan eipä konetta siivottu eikä edes laitettu turvavöitä penkille ristiin kuten normaalisti. Lentokin oli sellainen, että sait ostaa juomaa ja ruokaa jos halusit. Eipä siinä tunnin lennon aikana oikein mitään kerinnyt kaivata. Hobartin kentällä saimme tavaramme melko nopeasti ja menimme suoraan bussiin, joka vei meidän omalle hotellillemme. Olimmehan varanneet YHA majoituksen jo Melbournessa valmiiksi. Hotelimme oli keskustassa ja aivan rannalla ja vielä ihan mukava.