12.10.2003 Vatsanväänteitä
Yön nukuimme vähemmän hyvin, Jarnon vatsa vähän rauhoittui puolen yön jälkeen, mutta muuten oli vähän levoton olo. Sari tietysti jännitti, mitä tuleman pitää ja Jarno yritti muuten levätä. Aamulla sitten ylös puoli yhdeksän aikaa. Suhteellisen pirteä olo ja Jarnollakin kuulemma enää pieni nipistys mahassa jäljellä. No minä päätin ajaa, että Jarno saa levätä. Seuraava pysähdys olisi sitten n. 500 km päässä oleva Alice Springs. Vähän ennen sinne pääsyämme Jarno alkoi palella aivan kamalasti ja sai kovia vilunväreitä. Kuume oli nousemassa kovaa vauhtia. Ja ei kun lääkettä äkkiä napaan. Noin puolen tunnin kuluttua olo vähän parani, mutta kuumetta tuntui olevan hirveästi. Päätimme siis jäädä Alice Springsiin yöksi, jos vaikka pitäisi mennä lääkäriin. Iltapäivällä minä lähdin etsimään apteekkia ja kuumemittaria. Löysin pienen etsiskelyn jälkeen vihdoin auki olevan apteekin (onhan sunnuntai). Kuumetta oli vielä 38,8 astetta!! Paljonkohan sitä oikeasti oli ennen kuin otettiin kuumetta alentavaa lääkettä?? Vielä yksi panadol napaan ja vihdoin illaksi kuume oli laskenut normaaliin lämpöön. Toivottavasti pysyy myös pois, että voidaan huomenna jatkaa Ayers Rockiin. Illalla olimme vielä pizzalla ja netissä tarkistamassa postit.

13.10.2003 Punainen Keski-Australia
Yö sujui terveyden merkeissä hyvin. Jarnon kuume ei noussut enää kuumeeksi. Joku fiksu edellinen asukki oli kuitenkin tehnyt meille miellyttävän yllärin, kun kelloradio pärähti soimaan kello 5.00 täysillä! Sari säikähti todella ja hyppäsi puoli metriä ilmaan. Sen jälkeen ei uni oikein meinannut tulla silmään uudelleen. Aamusta kun sitten heräsimme kunnolla oli hieman nuutunut olo. Ja ei kun heti kuumemittari kainaloon ja tarkistamaan tilanne. Ei ollut kuumetta, onneksi. Ne siis herkullisen aamiaisen kimppuun. Rupeaa nämä vaaleat vehnäleivät tulemaan korvista ulos!! Pitänee vaihtaa välillä muroihin tai mysliin.
Matkaan! Sari ajoi tänään taas koko matkan niin Jarno voi levätä ja toipua rauhassa sairaudestaan. Ajoimme Ayers Rockiin (n. 470 km). Täällä ensimmäisenä haimme yöpymispaikan. Vain 160 $ / yö! Okei, Suomen hinnoissa, mutta kun on totuttu n. 50-70 $ hintoihin, niin tämä on hurjaa! Eikä paikka ollut edes mikään kovin ihmeellinen. Huoneessa ei ollut edes omaan vessaa / suihkua (tähän hintaan)! Pikaisesti kävimme syömässä ostarilla. Samalla katsoimme mitä Jarnon vatsa sanoo ruoasta! Ei mitään, paitsi tietysti NAM! Joten päätimme lähteä seuraamaan auringonlaskua Kata Tjutalle. Aika makea kukkula! Se oli muodostunut pienistä kivenmurikoista ja ”kiteytynyt” korkeaksi mäeksi. Ennen auringonlaskua teimme pienen kävelyn. Olimme ajatelleet kävellä vuorten väliin, mutta emme kerenneet ihan väliin saakka, kun piti jo mennä auringonlasku paikalle. Kyllä oli vuoret muuten upean väriset auringonlaskussa! VAU!
Ajoimme vielä ostarin kautta hotellille. Hotellilla teimme vielä illalla muutaman T-paitaostoksen ja uima-allas uinnin jälkeen olimmekin valmiita nukkumaan.

14.10.2003 Se kuuluisin kukkula
Aamulla jaksoimme nousta n. 8.00. Lähtöön olimme valmiita vähän 9.30 jälkeen. Päätimme vielä käydä Ulurulla eli sillä kaikista tunnetuimmalla punaisella vuorella, joka tunnetaan myös Ayers Rockina. Ulurun pääsi kiertämään autolla. Muutamassa kohdassa kävelimme hivenen katsomaan Ulurun ”juurta”. Ulkona lämpötila oli n. 35 astetta varjossa, eli paljon ei tuo kävely maistunut.
Kävimme vielä kulttuurikeskuksessa tutustumassa aboriginaalien elämään. Hassu paikka, siellä ei esim. saanut valokuvata ollenkaan. Eikä sisällä keskuksessa ollut esillä vasta kuolleen aboriginaalin kuvia tai nimiä. Niitä voidaan taas esittää, kun suruaika on ohi.
Matkaa jatkoimme n. 1.00 pm jälkeen. Päätimme ajaa eteenpäin (tai siis etelään, vaihtoehtona olisi ollut käynti King Canoynissa). Ajoimme n. 600 km ja saavuimme maailman tunnetuimpaan opaalikylään Cooper Pedyyn. Tämä kaupunki on osin rakennettu maan alle. Löysimme hienon hotellin ja vielä suhteellisen edullisen. Joten ei kun taloksi ja syömään. Minä söin kengurua. Oli muuten hyvää! Kävimme illalla vielä maanalaisessa baarissa eräässä hotellissa.
Ajomatkalla, vähän ennen Cooper Pedyä, ajoimme dingo aidan ohitse, joka on rakennettu lähes koko Australian mantereen halki. Uskokaa tai älkää! Sillä pyritään pitämään dingo-koirat pohjoisella puolella. Heti aidan jälkeen alkoikin ilmestyä lampaita, joita ei pohjoisessa näkynyt ollenkaan.

15.10.2003
Aamulla taas ei kun menoksi ja matka jatkui suoraan Adelaideen. Ajoimme molemmat ja saavuimme hyvissä ajoin Adelaideen. Teimme matkalla muutaman pysähdyksen. Eväiksikin söimme mitä laukusta sattui löytymään eli kurkkua ja säilykeananasta. Matkalla jo päätimme että ajamme suoraan keskustaan YHA:an. Huone oli edullinen keskustan hinnoiksi. YHA löytyikin tosi helposti. Onneksi Atlaksessa oli Adelaiden kaupungin kartta. Ja huoneitakin oli vapaana.
Iltasella lähdimme vielä syömään. Ruokapaikan etsintä oli taas vaikeaa. Lopulta löysimme kreikkalaisen paikan, jossa oli hyvä ruoka. Hotellilla surffailimme netissä ja yritimme etsiä Kangoroo Islandin lautan hintoja ja aikatauluja. Ja löytyihän ne. Totesimme lauttahinnat todella riistohinnoiksi. Pelkkä lauttamatka 260 $ noin 40 minuutin matkasta. Todella turistien riistoa. Samoin majoitus osoittautui todella kalliiksi. Päätimme siis jättää käymättä Kangoroolla ja ajaa hivenen nopeammin Melbourneen ja mennä Phillip Islandille, jossa luonto ja eläimistä on melko samanlaista kuin Kangoroolla olisi ollut. Huomenna kuitenkin ensin kierrämme Adelaiden ja sitten menemme viinilaaksoon.

16.10.2003 Tunnettu viinimaa . Australia
Aamulla heräsimme n. 20 tenavan metelöintiin klo 6.00 tai ainakin tosi aikaisin. Hotellissa oli iso lauma lapsia ja he päättivät ryhtyä metelöimään aikaisin aamulla. No eihän muu auttanut kuin pikkuhiljaa nousta ylös.
Jarno lähti siirtämään autoa kadun varresta pysäköintipihalle. Aamupalan teimme yhteiskeittiössä. Ja sen jälkeen kaupungille. Kävelimme ensin vanhaan kaupunkiin (North Adelaide) ja sieltä takaisin ostoskaduille. Kiertelimme hieman ostoskatuja ja ostimme mm. Jarnon äidille jo joululahjan. Samoin Sari lähetti isälleen synttärikortin, jossa oli mukana CD-levy, missä oli musiikkia hänen syntymävuodeltaan. Kävimme myös postittamassa levyn.
Ruokailupaikkaa etsimme taas pitkään ja hartaasti. Lopulta menimme lähelle hotellia. Ruoan jälkeen lähdimme ajamaan kohti McLaren Valea, jossa on paljon viinitiloja. Kartasta näimme, että Adelaidesta lähtee tosi mutkainen tie kohti viinitarhoja. Tiellä oli erittäin huonosti opasteita joten kuljimme vähän niin kuin näppituntumalla eteenpäin. Mutta lopulta löysimme McLaren Valen ja heti kylän alkupuolesta ensimmäisen viinitilan. Menimme sinne heti tutustumaan, meille ei kuitenkaan ole niin suurta merkitystä, millä tilalla käymme, kun emme niitä entuudestaan juurikaan tunne. Tilan nimi oli Hugo ja taisi olla yksi pienimmistä tiloista alueella. Samoin yksi niitä harvoja tiloja, jotka viljelevät omat rypäleensä. Tilalla oli tosi rempseä rouva kertomassa tilasta ja hän oli meistä ja meidän maasta kovin kiinnostunut. Saimme maistaa 4 erilaista viiniä, olivat muuten toinen toistaan parempia. Ostimme mukaamme yhden hyvän viinin. Päätimme käydä vielä toisellakin tilalla. Se näytti olevan huomattavasti isompi tila. Siellä maistoimme 2 erilaista ”vahvaa” viiniä ja ostimme mukaamme sieltä myös yhden pullon. Saa nähdä koska ne tulee juotua. Kotiin niitä ei ole tarkoitus kuitenkaan raahata. McLaren Valessa kävimme vielä Visitor Centerissä. Siellä ei tosin ollut meille kovasti annettavaa. Sari osti sieltä siskolleen joululahjaksi (tai myöhemmin osoittautui että syntymäpäivälahjaksi) itse ommeltavan koala -pehmolelun. Meillä on tarkoitus laittaa postiin joitakin tuliaisia ja omia matkamuistoja ennen kuin vaihdamme maata.
Viinitilojen jälkeen päätimme vielä ajaa Victor Harboriin, jossa olisi myös pieni saari, jolla voi nähdä pingviinejä. Matka ei ollut pitkä, mutta kulki kauniiden mäkisten maastojen halki meren rannalle. Ihanaa nähdä mäkiä, vehreyttä ja vettä pitkä ”kuivan kauden” jälkeen. On tämä pieni, kaunis kaupunki. Tosi hiljainen, taitaa olla vasta lomakausi alkamassa. Lisäksi täällä etelässä on melkoisen kylmä tällä hetkellä, onhan täällä vielä aikainen kevät käynnissä. Liekö ollut edes 20 astetta, siis kuin Suomen kesä… Vaan täällä kun on tottunut paljon lämpimimpiin ilmoihin! Tuntuu olevan tosi vaikea tottua tähän viileään ilmastoon. Hotellin löysimme ihan sattumalta. Aivan rannasta tällainen pieni, vanha ja romanttinen hotelli. Illalla kävimme vielä kylillä syömässä kalaa ja pottuja siis fish and chips. Kalaa oli noin 10 erilaista laatua. Rupesi jo ruoan loppuvaiheessa etomaan rasvassa uppokeitetyt kalanpalat ja perunat.

17.10.2003
Aamusta oli kiva saada nukkua rauhassa ja melko pitkään. Täkäläisissä olosuhteissa siis pitkään, koska huoneen luovutus oli normaalia myöhemmin. Siis heräsimme vasta 8.30 aikaan. Oli ihana myös muistaa, että pääsimme valmiiseen aamupalapöytään. Aamupalalla olikin onneksi myös normaalia tummempaa leipää, mysliä ja teetä hunajan kera. Kaupan kautta sitten Granite Islandille tutustumaan paikalliseen luontoon. Siellä asuu myös pieni yhdyskunta pingviinejä. Niitä olisikin hauska nähdä, Jarno haluaa nähdä niitä ehdottomasti tällä reissulla.
Saarelle meni silta, jota pitkin kulki myös hevosen vetämä ratikka. Sillä meidän oli tarkoitus mennä, mutta aikataulut eivät sopineet mitenkään meille. Tai meidän olisi pitänyt odotella sekä mennen että tullen. Kävelimme saaren ympäri merkittyä polkua pitkin. Aika kauniita maisemia. Pidimme myös picnicin yhdellä kallionkielekkeellä. Olimme ostaneet pizzapalat (yllättävät maukkaat) ja omenapullat evääksi. Ja tietysti mukana oli myös punaviiniä. Vaikka alueelle ei olisi saanut tuoda alkoholia! Pingviinejä emme valitettavasti nähneet. Ne lymyilevät päivisin kivien koloissa elleivät ole merellä etsimässä ruokaa. Ja saapuvat vasta hämärän saavuttua pesilleen. Pitää siis mennä Melbournen lähistöllä sijaitsevaan Phillip Islandille katsomaan pinkkuja. Onhan meillä vielä viikon verran tämä auto vuokralla.
Iltapäivällä ajoimme n. 300 km päähän Robeen, joka oli myös merenrannalla. Täällä on edullinen YHA. Tulimmekin paikan päälle juuri ennen auringonlaskua. Niemen kärjessä on aivan upea paikka katsella auringonlaskua. Siellä oli mielenkiintoisia kiviä (jotakin liuskekiveä vissiin, limestone). Jarno havaitsi merestä myös hylkeen nautiskelemassa olostaan. Eli nähtiin sentään yksi eläin tänään. Täällä kun on nyt kevät, niin heinät ja puut tuottavat erilaisia siitepölyjä. Minulle on niistä tullut hivenen allergioita (enemmän kuin Suomessa keväisin). Silmät ovat melkoisen punaiset ja aivastuttaa kamalasti. Onneksi on tähänkin vaivaan lääkkeet mukana. Illalla teimme muuten pitaleipiä. Ihanaa vaihtelua ikuiselle paahtoleivälle. Lisäksi joimme toisen niistä tilaviineistä. Pyykinpesu ilta oli myös vuorossa. Taas saimme levitellä pyykkejä kuivamaan huoneeseen, kun kuivausrumpu ei niitä kuivannut kunnolla.

18.10.2003 Pitkästä aikaa vihreää ja vehreää
Aamusta heräsimme vasta 8.45. Tuppasi tulemaan hivenen kiire; suihkuun, aamupalan tekoon, eväiden laittamiseen ja pakkaamiseen. Päätimme lähteä vielä tutkimaan rannalle ja uudestaan sinne hauskalle limestone-rannalle. Tuuli tuntui olevan melkoisen kova. Läheisellä Long Beachilla (joka oli muuten sanan mukaisesti pitkä) oli sellainen tuulen tuiverrus, että hiekkaa tuntui lentävän vauhdilla. Tällä rannalla oli kyllä hyvät surffipaikat. Vaan ei vielä surffaajia, vesi oli pitkälti alla 20 asteista. Rupesi meinaan nilkkoja heti kolottamaan, kun veteen astui. Pikaisesti lähdimme ihailemaan jälleen niemen kärjessä olevaa kivirantaa. Siis sitä illalla ihailemaamme. Oli se todella upea paikka! Nyt aallot osuivat kovempaa rantaan ja kun aurinko paistoa oli siellä maisemat todella upeita. Kerrassaan! Varmaan vähän saman laista kun sitten Great Ocean Roadilla!? Teimme muutaman kävelyretken rannoilla. Rannalta matkaa veteen oli n. 20-30 m suoraan alaspäin. Ei oikein osaa sanoin kuvata miten upeaa oli. Eikä varmaan kuvatkaan sitten kerro koko totuutta. Tältä rannalta tuli otettua ainakin 2 rullallista kuvia. Kuvia on muutenkin jo ehtinyt kertyä monta rullallista. Ja Jarnollakin on kohta jo molemmat kortit täynnä digikuvia (siis noin 700 kuvaa). Minä rahtaan nämä rullat visusti kyllä itse kantaen kotiin, postiin en aivan niin 100 % luota. Jarnon kortit täytyy siirtää Melbournessa CD:lle.
Ajoimme pitkin rantaa Mt. Gambieriin. Siellä saimme kaupungin infosta hyviä neuvoja koko kaupunkia ajatellen ja myös upean esitteen Great Ocean Roadille. Täällä on muutenkin aivan upeita esitteitä kaikesta mahdollisesta ja niitä saa todella monesta paikasta. Ja nämä ns. kaupunkien omat infot ovat loistavia paikkoja. Niistä saa oppaita ja vaikkapa varauksia hotelleihin tms. Ajoimme katsomaan kraaterijärveä Blue Lakea. Siinä järvessä on koko Mt. Gambierin kaupungin juomavesi. Noin 10 vuodessa järven vesi uusiutuu eli kaupunki käyttää sen verran vettä. Kraaterijärvi on n. 70 m syvä. Talvisin vesi on väriltään aivan harmaata ja muuttuu parissa päivässä keväällä aivan siniseksi. Nyt se oli jo aivan sinistä. Mistähän mahtaa tällainen luonnon mullistus johtua? Sitä ei olla osattu selittää. Kraaterijärven rannalla (siis n. 50 m korkeammalla kuin itse vedenpinta) on vielä tuhkaa havaittavissa viimeisestä purkauksesta. Blue Laken vieressä oli toinenkin kraaterijärvi (nimi jäi jo unholaan), jonka ympärille oli rakennettu iso puisto. Sinne menimme picnicille. Järven rannalla oli paljon ihmisiä (onhan lauantai). Siellä oli paljon BBQ-paikkoja. Ja järvellä näköjään joku harjoitteli vesisukseilua.
Vatsat täynnä päätimme ajaa rantatietä pitkin Great Ocean Roadin alkuun eli Warrnambooliin saakka. Sieltä löysimme pienen etsiskelyn jälkeen hienon motellin, jossa oli oikein poreamme! Maksoihan se hivenen enemmän kuin mihin olimme tottuneet, mutta ei kuitenkaan liikaa (82 $). Ja olihan se hieno huone! Iltasella haimme itsellemme kaupasta vielä grillatun broilerin ja perunasalaatin sekä ohuita rieskan tapaisia leipiä. Lisäksi ostimme kermavaahtoa, jota söisimme hedelmäsalaatin kera. Joten ei kun taas herkuttelemaan huoneeseen ja katsomaan tv:tä. Niin ja tietysti myös porekylpyyn!

19.10.2003 Great Ocean Road
Ja aamusta aamupalan jälkeen suoraan Great Ocean Roadille. Pikapuolin (Bay of Island’s) jälkeen rupesikin rannalta näkymään aivan upeita rantamaisemia. Aivan kuten Robessakin. Ja aivan upeita katselu paikkoja tuntui olevan ihan kilometrin välein. Osa oli vain jätettävä väliin, muuten matka eteenpäin kestäisi todella kauan. Tuuli oli tänäänkin kova, jopa kovempi kuin eilen. Ja välillä rannoilla tuntui olevan vaikea pysyä pystyssä. Ilma oli muuten ihan ok. Olihan yön aikana mennyt hurja sadealue ylitsemme.
Lopulta saavuimme kuuluisalle 12 apostolin kiville. Täytyy sanoa, että hivenen oli pettynyt olo. Johtuikohan se siitä, että samantapaisia kivipaaseja on tullut nähtyä parin päivän aikana aivan liian paljon…? Hienoin ranta oli mielestämme yhä se ensimmäinen, eli Robe. Jarno tykkäsi myös The Arch Gorgesta ja sen lähellä olevasta luolasta. Vähän näiden kivimuodostelmien jälkeen tie kääntyi hieman pois rannasta ja nousi Port Campellin luonnonpuistoon. Sieltä löysimme pienen paikan, Melba Gully State Park, jossa oli kiva paikka picnicille. Ruoan jälkeen teimme pienen kävelylenkin lähialueelle ja huomasimme, että läheiseen metsään oli tehty kävelylenkki. Lähdimme katsomaan minne polku johtaa. Ja yllätyimme todella, kun polku meni upeaan sademetsään! Aivan upean näköistä! Ei osattu todellakaan kuvitella, että näin etelässä olisi sademetsiä. Kerrassaan hieno kontrasti upeille merimaisemille. Kävelylenkin jälkeen jatkoimme ajamista. Sitten alkoikin vasta se Jarnon mielestä virallinen Great Ocean Road. Tie kulki aivan meren rannassa ja kiemurteli koko ajan. ”Välillä” oli pysähdyttävä kuvaamaan upeita maisemia. Yöksi jäimme surffaajien valloittamaan kylään, Torquay. Täällä on kuulemma surffaajia jokaisena vuoden päivänä. Vesi on kyllä nyt niin kylmää, että täytyy olla tosi friikki, jotta nyt meinaan veteen mennä. Tosin näillä ”hulluilla” oli näköjään kokopuvut päällään kun veteen menivät. Täytyy aamulla mennä vähän seuraamaan niitä ennen kuin jatkamme matkaa. Huomenna täytyy mennä kyselemään turisti infoon tuosta Melbournen ohittavasta lautasta jolla pääsee oikaisemaan (Queenscliff – Sorrento). Että siis mitä se maksaa. Jos se ei kauheasti ole niin sillä voisi säästää n. 100 km, ja suurkaupungin ruuhkat. Samoin pitäisi päästä myös taas nettiin.