4.-5.10.2003
Kaksi seuraavaa päivää vietimme rannalla löhöille ja snorklaillen. Kävimme muutamilla erilaisilla rannoilla. Ehkä snorklailun kannalta mukavin oli Florence Bay. Sinne pääsi vain hyvällä 4-vetoautolla perille tai sitten kävelle, kuten me teimme. Toinen hyvä ranta oli Arthur Bay. Se oli lähempänä parkkipaikkaa eli siellä oli enemmän ihmisiä ja vesi hivenen sameampaa. Jarno otti koko vesikamerallisen kuvia veden alaisesta maailmasta. Veimme ne eilen (siis 4.10.) kehitykseen ja saimme ne tänä aamuna takaisin. Melko hyvin olivat onnistuneet.
Eilen ajoimme lisäksi n. 8 km matkan West Pointiin, saaren toiseen päähän. Sinne ei mennyt päällystettyä tietä vaan hiekkatie. Onneksi tie oli melko hyväkuntoinen. Ranta toisessa päässä oli melko vaatimaton. Tänään kävimme Rocky Bayllä. Sinne piti myös mennä pientä kävelypolkua pitkin. Polun löytäminen olikin työlästä. Vihdoin se löytyi pienen tien sivulevennyksen kohdalta. Ranta oli tosi kiva, mutta snorklailuun siellä ei ollut lainkaan koralleja. Joten kuvat otettuamme ja hieman aikaa uituamme, tulimme omaan rantaamme snorklailemaan. Siinäkin rannassa vesi sameni melkoisen nopeasti kun nousuvesi tuli. Ja nyt pizzalle!

6.10.2003 Ensimmäiset wallabit näyttäytyvät
Ajopäivä. Matkaa oli jatkettava, jotta 18 pv:n päästä oltaisiin Melbournessa. Lautan Jarno oli varannut jo eilen ja lähdimme 8.35 am lautalle. Yön molemmat nukuimme huonosti. Varmastikin jonkinlaista matkajännitystä! No ei kun kuuden jälkeen ylös ja menoksi. Kävimme vielä Horseshoessa kääntymässä, maisemia katsomassa ja sitten satamaan. Satamassa olikin wallabeita aamuruoalla ja saimme niistä monta hyvää valokuvaa. Lautan jälkeen suuntasimme auton nokan kohti Cairnsia. Päätimme ajaa sinne suoraan ja tehdä huomenna snorklausretken Suurille Valliriutoille.
Matkaa oli n. 300 km ja ajoimme sen suunnilleen puoliksi. Jarnoa rupesi väsyttämään loppumatkasta ja hän torkkuikin lähes koko loppumatkan.
Vähän ennen Cairnsia Jarno tutki majoitusmahdollisuudet ja löysi yhden lupaavan. Ja ei kun sinne! Se löytyikin melko helposti. Paikka sijaitsi keskustassa. Päätimme jäädä tänne 2 yöksi, niin ei tarvitse huomenna veneretken jälkeen lähteä enää ajamaan eteenpäin. Ryhdyimme saman tien katsomaan retkien järjestäjiä. Niitä olikin todella monia! Valitsimme ”Nhoas Ark Too” –nimisen järjestäjän. Lähtö aamulla klo 8.30 am. Hotellimme emäntä teki meille varauksen.
Iltapäivällä lähdimme vielä tutustumaan Cairnsiin. Rantaesplanadi olikin melkoinen. Upea, puinen rantakatu kulki melkein koko kaupungin halki. Rannalla haisi kamalalle ja merivesi oli likaista ja savista. Lähelle rantaa olikin tehty yleinen uimapaikka altaineen ja hiekkarantoineen. Näimme rannalle myös ison lauman pelikaaneja. Takaisin kävelimme esplanadin toista reunaa. Se oli aivan täynnä ravintoloita, backpackers hostelleja ja matkatarjoajia. Ja meno oli sen mukainen!
Illalla menimme rauhassa syömään hotellimme Bistroon 5 $ iltapalan ja sitten huoneeseen valmistautumaan huomiseen retkeen.
P.S. Kävimme iltapäivällä satamassa katsomassa huomisen veneemme. Ei mikään valtavan suuri, mutta juuri sellainen mihin menee n. 20 henkilöä. Eipähän porukkaa ole sitten kamalan paljoa.

7.10.2003 Elää vain koralliriuttojen tähden!
Aamulla heräsimme hyvissä ajoin ennen kellon soittoa. Olimmehan täydessä unessa jo ennen puolta kymmentä. Rantaan lähdimme ajoissa ja olimmekin laivalla ensimmäisenä. Laiva oli melko pieni ja meitä reissaajiakin oli alle 30 henkilöä. Reissuun lähdettyämme huomasimme kuitenkin veneemme olevan hidas ja kömpelö. Kaikki muut samaan aikaan lähteneet alukset porhalsivat kovaa kyytiä ohitsemme. Toivottavasti saamme edes rauhaisan snorklailupaikan.
Vene ajoi n. 2 tuntia, jonka jälkeen pysähdyimme keskelle aavaa. Tai jälkiä riutoista toki oli. Ei kun snorkkelit ylle ja plumpsis veteen. Voi että vesi oli kirkasta ja juuri sopivan puhdasta sukelteluun. Korallit olivat kerrassaan upeat ja uskomattoman värikkäät. Kalojakin oli aivan hurjasti ihmeellisiä ja erivärisiä. Jarno kuvasi vesikameran hetimiten loppuun. Järjestävät olivat ”lupailleet”, että näemme kilpikonnan, joten sitä varten yritimme jättää yhden kuvan, mutta eihän se onnistunut. Filmi oli kuvattu loppuun ennen kuin huomasimmekaan.
Noin tunnin snorklailun jälkeen palasimme alukselle, johon oli katettu kylmä lounas. Samaan aikaan kapteeni siirsi veneen lähelle uuteen paikkaan. Laskuvesi meinaan teki ensimmäisen paikan mahdottomaksi snorklata. Ruoan ja pienen lämmittelyhetken jälkeen menimme uudelleen veteen. Sarin oli muuten tosi vaikea tottua suusta hengittämiseen ja alkuun meinasi iskeä paniikki, kun nenän kautta ei voinutkaan hengittää.
Toisessa paikassa snorkkelointi oli edellistä paikkaa ihmeellisempää. Heti veteen päästyämme näimme merikilpikonnan. Eikä konna muuten ollut mikään pienen pieni vaan reilun kokoinen. Tämä toinen paikka oli mainio; korallisaarekkeita oli 3-4 vierekkäin ja välissä oli todella syvät montut. Kalat ja koralli olivat täällä, jos mahdollista, edellistä paikkaa hienommat, värikkäämmät ja upeammat. Näimme mm. papukaijakalan (melko ison sellaisen) ja monia muita upeita ja värikkäitä kaloja.
”Nähdä Great Barrier Reef – ja kuolla!” vai miten se menikään… Kyllä täällä pitäisi jokaisen päästä käymään edes kerran elämässään! Toivottavasti pääsemme vielä joskus uudelleen näille riutoille!
Iltapäivä olikin jo pitkällä, kun palasimme takaisin. Kävimme nopeasti huoneessamme ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Halusimme kunnon naudan pihvit! Kiersimme monet paikat. Tuntui, että valinnan varaa oli todella paljon ja niin olikin. Cairnsissa on todella paljon ravintoloita (heti toiseksi eniten matkanjärjestäjien jälkeen).
Lopulta pääsyimme yhteen sivukadun paikkaan, jossa oli suht hyviä pihvejä saatavilla. Yritimme saada erään herkulliselta kuulostavan pihviannoksen itsellenne vähän pienemmillä pihveillä (mitä lista mainosti; 400 g pihviä!). Tarjoilijan mukaan se ei onnistunut mitenkään. Vaikka ruokalistassa muuten erikseen mainittiin, että kysy muutoksista, jos niitä haluat. No päädyimme vähän pienempiin annoksiin; minä 250 g ja Jarno 350 g pihveihin. Jarno tilasi ns. pikku perunoita ranskisten sijaan. No eihän niitäkään lopulta saanut! Ja viinikin oli lopulta eri kuin mitä tilasimme! Mutta onneksi ruoka oli kuitenkin hyvän makuista ja sitä oli riittävästi. Jarnolle jäi vielä pieni ”suolaisen” nälkä ruoan jälkeen, joten ei muuta kuin irkkupubin kautta huoneeseen. Ja taas unten mailla oltiin jo ennen kymmentä!

8.10.2003 Keskellä sademetsää
Aamulla Sari heräsi taas klo 4.00 aikaan ja Jarnokin jo klo 5.00. Ylös noustiin kuitenkin vasta 8 maissa ylös. Sen siitä saa kun menee nukkumaan hirmuisen aikaisin. Sari oli jo valmis ottamaan nokkaunet kun piti nousta. Ei auta, ylös vaan ja matkaan!
Päätimme ajaa vielä hivenen pohjoiseen, jotta näemme sademetsät Australiassa! Matkaa täältä Cairnsista on n. 150 km ja osa takaisin päin sitten jo toista tietä, kun jatkamme matkaa Keski-Australiaan.
Luimme oppaista, että Cape Tribulationiin pääsee hyvin omalla autolla eikä tarvitse olla edes 4-vetoauto. Heti Daintree joen jälkeen muuttuivat maisemat aivan totaalisesti sademetsämäiseksi. Ja muuten Daintree joen pohjoispuolella ei sähköjä ole lainkaan. Tai siis jokaisella on oltava oma generaattori, joka tuottaa sähköä. Varsinaista ”kunnon” ajotietä joen jälkeen oli n. 30 km. Aina pysähtyessämme kuvaamaan tai maisemia ihastelemaan, totesimme ilman olevan kuumaa ja kosteaa, todella kosteaa.
Olimme jo aiemmin päättäneet mennä täältä YHA:n hostelliin, mutta ennen sitä kävimme kääntymässä Cape Tribulationin kylän päässä. Itse kylä oli tosi vaatimaton, ei edes tullut huomanneeksi kylää ennen kuin se jo loppui. Takaisin paluun aikana pysähdyimme pariin otteeseen ja kuvailimme ihmeellisiä paikkoja. Täytyy todeta, että kyllä maailma on ihmeellinen!
YHA:n hostellissa otimme itsellemme 2 hh. Olikin muuten hauska paikka. Keskellä sademetsää ja tällaisia ”telttamajoituksia”. Okei, on näissä omat vessa ja suihkut ja ”paritalo” jossa on naapuri. Mutta ikkunoita ei ole vaan ne on korvattu verkoilla, eikä ovia saa lukkoon. Sängyn ympärillä on itikkasuoja yms yms. Melko hauska juttu. Eikä tänne muuten saa huoneeseen tuoda mitään ruokatavaroita, ettei metsän eläimet tule vierailulle.
Heti omaan huoneeseemme saavuttuamme Jarno kuuli pusikosta rapinaa ja meni tietysti uteliaisuuttaan katsomaan mikä rapisi. Oli kuulemma n. 1-1.5 m pitkä iguaana! Aika hurjaa! Valitettavasti jäi kuva siitä saamatta, minäkin kuulin vain hurjan puskien rapinan, kun iguaana syöksyi pakoon.
Pienen välipalan jälkeen läksimme merkitylle luontopolulle. Siellä ei tavattu kauheasti elukoita vain ihme kasvillisuutta. Ja lintujen hurjaa mekastusta. ”Rehkimisen” jälkeen olimmekin jo valmiit uintireissulle. Täällä oli ihanan viilentävä uima-allas. Altaalta tultuamme melkeinpä törmäsimme kasuaariin, isoon hienoon lintuun. Kyllä se muuten oli iso ja uljas eläin!
YHA:lla oli täällä myös oma ravintola, joten päätimme illalla käväistä siellä syömässä. Kyllä oli muuten todella hyvää ruokaa! Eivät turhaan kehuneet edelliset kävijät tätä paikkaa ruoasta! Jarno söi paahtopaistia ja minä carrykanaa! NAM-NAM! Ja vielä jälkiruoka puoliksi!
Nyt kuuntelemme majassamme ulkoa kuuluvia ääniä. Jarno käy vähän väliä tutkimassa mikä eläin risuja rasauttaa!

9.10.2003
Aamulla Sari heräsi aivan väsyneenä. Liian paljon ääniä; suhinaa, rapinaa, kirkumista yms. kuului yöllä ympäriltä. Sari ei ainakaan osannut juurikaan nukkua. Jarno sanoi nukkuneensa melko hyvin luonnon helmassa.
Lähdimme heti tavarat kasattuamme ilman aamupalaa. Aamupalaksi söimme eiliseltä jääneet kerrosleivät lauttaa odotellessa. Heti lautan jälkeen päätimme mennä jokiajelulle, jossa pitäisi nähdä krokoja. Ajelu kesti tunnin ja maksoi 18 $/hlö. Muutamia lintuja näimme, mutta opas sanoi, että vesi on suunnilleen krokojen ruumiinlämpöistä tällä hetkellä, siksi niitä näkyi vähän tähän aikaa vuodesta. No meillä oli kuitenkin onnea matkassa, juuri ennen päätesatamaa näimme rannassa pienen vauva-krokon. Mutta kroko kuitenkin aidossa ympäristössään!
Jokiajelun jälkeen ajoimmekin n. 300 km pysähtyen kerran syömään ja monta kertaa kuvaamaan ihastuttavia maisemia. Kävimme katsomassa myös Millaa-Millaa –vesiputousta. Aika makea paikka! Sieltä ajoimme melkoisen mutkaista ja mäkistä maastoa n. 20 km seuraavaan suureen paikkaa, josta pääsimme isolle tielle. Vähän ennen yöpysähdystämme näimme monta ihmeellistä elukkaa ja lintua. Yritimme ottaa niistä valokuvia, mutta saa nähdä onnistuivatko ne. Eläimet olivat liian vikkeliä meidän kameroille.
Yöksi päätimme jäädä tällaiseen pieneen kylään nimeltä Mount Surprise. Yöpymismökkinä on puolikas asuntovaunu.

10.10.2003 Tuhansia kilometrejä
Tämän päivän aikana ajoimme n. 950 km tai siis Jarno ajoi koko matkan. Ei halunnut vaihtaa ajovuoroa. No mikäs siinä, kyllä minä istun kartanlukijan paikalla, varsinkin kun täällä on vain yksi suora tie eteenpäin. Täällä on muuten hassut tiet. Kun pitkän matkaa on keskellä asvaltoituna vain 1 kaista. Sitä voi sitten ajaa. Vastaantulijoita väistetään sitten molemmin puolin pientareelle, siis molemman omaan suuntaan vasemmalle. Yöksi jäimme kaivoskaupunkiin nimeltä Mount Isa. Ei mitään jättiläiskaupunki, mutta isoin pitkään aikaan.

11.10.2003
Pelkää ajoa! Jatkoimme Mt. Isan kaupungista suoraan n. 650 km Tennant Creekiin. Päätimme jättää ajot tältä päivältä tähän, kun Jarno rupesi voimaan huonosti. Tuli kuumetta ja vatsakipua. Liekö joku ruokamyrkytys tms? Meinasi kyllä että olisi niitä samoja vatsakipuja kuin kotona kesällä, mutta siellä ei kyllä kuumetta ollut lainkaan. No lepäillään ja katsotaan. Vaihdoimme muuten territoriota. Nyt olemme Northern Territoryssä. Ja aikakin muuttui, nyt on aika saimme lisää 30 minuuttia, kokonaista!