28.10.2003 Tasmanian devil!
Sarin isän syntymäpäivä!
Aamuyöstä heräsimme joidenkin mölyapinoiden huutoon kadulta. Ties mitä metelöivät, vissiin yrittivät tulla sisälle hotelliin ilman avaimia. Lähdimme aamulla taas liikenteeseen ilman aamupalaan. Taitaa tulla jo tapa? Pyrimme saamaan mahdollisimman pian auton, jolla voisimme kruisia saarta ensi perjantaihin saakka, jolloin pitää olla takaisin Hobartissa. Hotellin vieressä oli yksi autovuokraaja, mutta heillä oli kaikki autot menossa. Sieltä ohjattiin meidät kuitenkin info-pisteelle, josta voisivat tehdä varauksen. Ai niin, mitenhän sitä oppisi paremmin hyödyntämään tätä loistavaa info-palvelua! Info- pisteessä tämä varauspalvelu maksoi kokonaista 3 $ eli siis ei juuri mitään (2 €), siitä vaivasta, että he soittelivat meidän puolestamme monta puhelua. Auto löytyi meille heti puolen päivän jälkeen. Tosin jouduimme matkustamaan vuokraamolle bussilla. No tuleepahan sekin koettua.
Kun vuokrauksen saimme hoidettua lähdimme aamupalalle. Saimme vinkin hyvästä paikasta satamassa ja sinne menimmekin. Sieltä löysimme isot täytetyt sämpylät ja teetä. Jo tässä pikkuhiljaa kaipaa taas mysliä ja maitoa aamuisin… Kävimme vielä ”surffailemassa” ennen autonhakua.
Matka bussilla oli melko hauska. Kuski oli tosi ystävällinen ja heitti meidät pois oikealla pysäkillä. Auto oli iso Mitshubishi farmari, meille tosi iso. Ja olihan autossa vielä kuutoskone eli kun polkaisee niin johan lähtee! Lähdimme ajamaan tavarat noudettuamme ja kaupassa käytyämme. Päätimme jättää tälläkin saarella koko länsipuolen rauhaan (kuten itse Australiassakin).
Ajoimme vuoristojen halki suoraan Launcestoniin ja tulimme, yllätys yllätys, YHA:an. Siisti ja edullinen paikka. Vuoristossa oli muuten tosi vaihtelevat ilmat. Siellä satoi jopa räntää! Ja me kun vitsailimme lähtiessämme, että kyllä hammasharja, uimapuku ja passi riittävät varusteiksi. Nyt taisimme kuitenkin tulla hieman liian etelään! No okei, Uusi-Seelanti on vielä etelämässä, eli saa nähdä mitä siellä on. Illalla kiersimme vähän kaupunkia ja totesimme paikan aivan upeaksi. Ihanan vanhoja taloja kaupunki täynnä. Täytyy aamulla vähän paremmalla valolla kävellä kaupunkia kuvailemassa. Ja kenties vähän shoppailemassa (löysimme erään vaatekaupan näyteikkunasta kivan näköiset takit itsellemme).

29.10.2003
Aamulla kello herätti jo kahdeksalta ja kuinka ollakaan; väsytti. Pienen lepäilyn jälkeen ylös ja suihkuun. Aamupalaksi mysliä! Kävimme kaupungilla vielä tutkimassa sen eilisen kaupan. Eivät takit olleet kuitenkaan niin ihmeellisiä, joten ei tullut kauppoja. Läksimme ajamaan ensin Tamar laakson länsilaitaa. Melko kaunista. Ei mitään kovin ihmeellistä. Ylitimme Tamar-joen sillalta ja jatkoimme sieltä sisämaassa upeita vuoristoja pitkin Lilydalen putouksille. Kauniit mutta melko vaatimattomat.
Päätimme käydä vielä Australian suurimmalla / korkeimmalla putouksella. Sinne mentiin n. 11 km pientä tietä pitkin. Mutta vastassa oleva näkymä oli upea. Putous oli keskellä sademetsää. Uskokaa tai älkää, näin etelässäkin on sademetsää ja upeaa sellaista. Putouksen alaosaan pääsi polkua pitkin (joka piti tietysti kävellä ylös takaisin!). Kyllä kannatti! Putoukselta päätimme ajaa vielä St. Helensiin, jossa haimme yöpymispaikan itsellemme.
Olisi vielä hyvää aikaa katsoa vähän ympäristöä. Kävimme melkein heti syömässä hotellimme ravintolassa, koska nälkä jo kurni kovasti vatsassa. Ruoan jälkeen lähdimme vielä Binalong Bayhyn, jossa on kuulemma valkoistakin valkoisemmat hiekkarannat ja punaisen jäkälän värjäämiä kiviä. Ja toden totta, näin olikin. Emme ole kyllä ennen nähnee näin valkoista hiekkaa! Olisipa aurinko vielä paistanut, olisi ollut aivan upean näköistä. Merikin oli aivan upean turkoosia! Ja hiekkarannan reunoilla oli aivan punaisia kiviä. Jarno hyppeli kivillä pitempääkin ja löysi paljon erilaisia mereneläviä kivenkoloista. Illalla pitkästä aikaa television ääreen ja löhöilemään.

30.10.2003 Port Arthur
Aamulla läksimme leipomon ja nettikahvilan kautta baanalle. Päätimme ajaa Port Arthuriin saakka. Siellä on ne kuuluisat vankilarauniot. Jonne siis 1800-luvun alussa lastattiin tuhansia vankeja Englannista. Myöhemmin vangit siirrettiin muualle kun saarelta löytyi kultaa. Ajoimme osin rantaa pitkin ja välillä vähän sisämaassakin. Löysimme mainion eväspaikan (siis niiden syöntipaikan) keskeltä metsää erään mäen päältä. Tie ylös oli tosi karkean kiven peitossa ja hieman sadeveden ”raiskaama”. Leipomosta ostamamme lihapiirakat olivat hyviä vaikkakin tietty hieman rasvaisia.
Port Arthuriin saavuimme iltapäivällä. Kävimme ensi alkuun tutustumassa meren äärellä oleviin kohteisiin. Sitten suunnistimme paikalliseen YHA:an. Se on 1890-luvulla rakennetussa talossa. paikalla ei ollut respaa joten jatkoimme tutustumista paikkaan. Kello 4 tulimme takaisin YHA:lle, mutta siellä oli jo tosi paljon porukkaa, joten läksimme info-keskukseen katsomaan majoitusta. Siellä totesimme että pääsy raunioille maksaa 22 $ / hlö! Kamala hinta käydä katsomassa talojen raunioita. Joten sen päätimme todellakin jättää väliin. Muutenkin nämä aussit osaavat tuon luonto- ja historiakohteiden rahastuksen, kun ”lintutorneillekin” on maksut niin HUH-HUH! Tuntuu hurjalta suomalaisesta joka on tottunut luonnossa liikkumiseen ja jokamiehenoikeuteen.
Päätimme siis vielä jatkaa matkaa Richmondiin, jossa on Australian vanhin silta ja se oli muuten vielä aivan toiminnassakin. Sieltä haimme itsellemme majoituksen. Kävimme ensin kysymässä eräästä ihanan vanhasta hotellista, mutta täynnä. Siellä kaupungissa oli kuulemma että paikalla on joku mikroautokilpailu, joten… Saimme kuitenkin edullisen majoituksen leirintäalueelta. Sitten syömään hyvää ja mahtava annos siihen hotellille.

31.10.2003
Viimeistä vielä, huomenna on jo marraskuu! Aamulla heräsimme vasta kellon sointiin 8.30. Yöllä olimme tosin valvoneet tovin kun Sarilla oli kuuma ja Jarnolla kylmä. Piti vähän säädellä. Aamupalan jälkeen siis sillalle ottamaan muutamia kuvia ja sitten takaisin Hobartiin. Autohan piti luovuttaa jo puolilta päivin. YHA:lta olimme varanneet yöksi majapaikan (tosin eri YHA kuin tullessamme tänne). Tulimme YHA:lle juuri kun respa oli sulkemassa päiväksi. Hyvä näin, että saimme huoneemme heti ja tavarat sinne. Autonluovutus ja sitten kaupunkiin.
Tulihan täällä Tasmaniassakin ajettua n. 1050 km eli melkoisesti 3 päivän ajalle. Keskustassa kävimme syömässä ja ostimme ”historiallisen” kartan Tasmaniasta. Lisäksi kävimme ”kuluttamassa” aikaa merimuseossa. Mielenkiintoista! Jarno ainakin piti siitä kovasti. Päätimme lähteä kävellen hotellille, matkaa oli alle 2 km. Matkalla löysimme eräästä laukkuliikkeestä meille sellaisen vedettävät matkakassin edullisesti. Joten ostimme yhden sellaisen. Nyt pitää siihen uuteen kassiin tunkea sen ”vanhan” repun lisäksi vielä tuo nykyinen matkakassikin. Hullua mutta minkäs teet. Ja mahtuvathan nuo sinne. Nyt on ainakin yksi varakassi tavaroille jos ei viitsi tunkea kaikkea kahteen kassiin. Tai sitten tuo vanha kassi laitetaan postilla kotiin. Saa nähdä. Jos vielä innostumme ja ostamme Sydneystä toisenkin vedettävän kassin niin sitten ainakin toinen vanha kassi lähtee postilla kotiin. Nythän kannamme tosin laukuissa noita makuualustoja, jotka vievät tilaa suotta, mutta ne on kuitenkin oltava mukana. Illalla söimme eväitämme pois ja pyrimme tosi ajoissa nukkumaan kun lentokenttäbussi tulee jo 5.10 aamulla! Niin, bussiinhan oli hommattu jo tullessa paluuliput...

1.11.2003 Sydney ja maailman kuulu oopperatalo
Sari käski kirjoittaa:
”Kun kello soi 4.20, sinä (J) pomppasit pystyyn kuin hyeena ja minä (S) olin ihan tillintallin. Vahvistan (J)”
Ainoa asia, joka sai meidät koomaiset olmit ulos kylmälle kadulle, oli tieto siitä, että Sydneyssä oli ollut hyviä ilmoja ja yli 25 astetta ja hyvän aikaa. Alkoi nämä 10 asteiset ”etelän lomat” riittämään. Noh, koomassa kun oltiin niin kuten edellä jo hiukan lupailinkin, bussilippu draamahan siitä syntyi.
Eli n. 5.05 pysäkillä Sari totesi, että ne bussiliput, jotka juuri olivat hänen kädessään ovat nyt sitten siellä lukitussa huoneessa sängyn päällä, ja avain respan lattialla juuri postiluukusta sinne tiputettuna. Siinä se oli parin kymmenen sentin päässä lasin takana, niin lähellä mutta…kuitenkin niin kaukana! No eikun bussiin. Tulipahan käyttöä sille Jarnon Melbournesta löytämälle 20 $ setelille.
No, kentällä olimme totisesti hyvissä ajoin. Vaan oli siellä jo siihen aikaa kulkijaa. Ai niin, bussikuski uskoi meidän tarinan unohtuneista lipuista ja antoi meille ”anteeksi” unohduksen. Eli jotakin hyvää sanottavaa jälleen näistä Ausseista. Lento Melbournen kautta Sydneyyn oli kerrankin pitkästä aikaa ajoissa ja puolen tunnin vaihtokin sujui mallikkaasti. Kentältä pääsimme suoraan hotellille kenttäkuljetuksella ja huoneemmekin oli jo 10.30 vapaana.
Veimme tavaramme huoneeseen.Päätimme lähteä juomaan, jano oli meinaan kamala. Lähdimme tutkimaan lähistön pubitarjontaa. Löysimme samalla ison marketti / torialueen, mutta olimme liian väsyneitä sen tutkailemiseen ja Melbournessahan olimme kolunneet vastaavanlaisen alueen. Pubin löysimme torialueen laidalta. Tämä paikka muuten kuhisi kiinalaisia. Taisi olla ChinaTownin kulmilla. Kun istuimme terassilla olut- ja siiderilasit käsissä, saimme kummallisia katseita ja molotusta osaksemme vanhemmilta kiinalaisilta. Ilmeisesti täällä ei saisi juoda ulkona alkoholia. Juomien jälkeen olimme niin väsyneitä, että päätimme mennä päiväunille.
Ja kyllä uni maistuikin. Nukuimme tosi sikeästi 1.5 tuntia ja kellon soidessa olimme aivan sekaisin ja tosi nuhjaantuneita. Meni meinaan tunti ennen kuin pääsimme liikkeelle. Lähdimme kävelemään kohti keskustaa. Tarkoitus oli näissä 2 päivässä nähdä Ooppera talo, Harbour Bridge ja Skytower. Kävimme ensin kokeilemassa onneamme SkyTowerilla, mutta koska tuuli oli kova, olivat jonot torniin n. 1-1.5 tuntia. Ei siis tänään meille. Kävimme vähän shoppailemassa ja päädyimme lopulta Oopperalle ja Harbour Bridgelle. Täytyy sanoa, että olimme Oopperalla hieman pettyneitä, kun esim. talon pinta olikin harmahtava ja sellaista laattaa. Kuin Finlandia talon pintaa ikään… Oletimme sen olevan ainakin ”tasaista” marmoria.
Illemmalla päätimme lähteä Sydneyn edustalle risteilemään katsomaan pimenevää suurkaupunkia. Melkoisen upea! Kylmähän siinä meinasi tulla, mutta onneksi oli aluksessa sisätilat. Hotellille menimme paikallisjunalla. Tuli täälläkin tutustuttua paikallisliikenneverkostoon, joka näin keskustassa tuntui olevan loistava (myöhemmin kuulimme Iivosen Jannelta, että kauempana lähiöissä se ei enää toimikaan hyvin, siksi niin monella on oma auto). Illalla tuli vielä Australia – Irlanti rugby matsi, jota olimme katsomassa YHA:n omassa kuppilassa. Siellä tuntui olevan enemmän irkkuja kuin omia kannattajia. Aussit tosin voitti yhdellä pisteellä. Huoneemme oli muuten ”twin” eikä ”double” kuten yleensä ja meillä on kerrossänky huoneessa. Mutta me laitoimmekin patjat lattialle vierekkäin ja nukuimme lattialla.

2.11.2003 Tuttuja näköpiirissä
Sunnuntai aamusta nukuimme melkoisen pitkään kun ei kiirettä ollut. Tosin Iivosen Janne soitteli jo 9.30 (siis Sarin inssikaveri paikan päältä) ja ehdotteli tapaamista. Sovimme tapaamisen keskustaan klo 12.30. Janne lupaili kierrättää meitä Manlyn hiekkarannoilla ja sitten syömään. Meidän oli tarkoitus mennä ennen tapaamista SkyToweriin ja hieman ostoksille. Mutta meiltä suoraan sanoen katosi tunti aamulla jonnekin. Olimmekin valmiina lähtöön vasta klo 11.20, kun piti olla jo tuntia aiemmin.
Kävelimme sitten vaan ostoksille, tai Jarno teki levyostoksia. Hän osti joitakin paikallisten artistien levyjä aivan summa mutikassa. Saa nähdä mitä ne levyt sisältävät. Samoin ostimme yhden luonto DVD:n, jossa oli lähinnä meren elämää. Jannen näimme keskikaupungilla, kun hän tuli meitä noutamaan autolla. Lähdimme ajamaan Manlyyn. Matkalla ryhtyi satamaan, eli se siitä beach –ilmasta. Itse Manly näytti todella kivalta pieneltä merenranta kaupunginosalta. Valitettavasti tuo sade ja kova ja kylmä tuuli ”pilasi” reissumme. Kävimme rantabaarissa kaljalla. Sade vähän taukosi ja menimme Manlyn näköalapaikalle. Mutta siellä ollessamme sade jälleen alkoi ja ”hävitti” koko Sydneyn kauniin silhuetin alleen. Muuten hyvät näköalat hävisivät sateeseen.
Oli pakko lähteä vain syömään. Menimme yhteen bistroon, ja söimme siellä pizzat. Olikin yllätykseksemme ohuet pohjat pizzoissa. Melko hyvät. Täällä kun tehdään pannupizzoja pääsääntöisesti. Ruokailun jälkeen Janne ajoi meidän vielä kaupunkiin, jotta löydämme helposti hotellillemme. Tuntui Janne kovasti viihtyvän täällä maapallon toiselle puolella eikä harkinnutkaan kotiinpaluuta. Päinvastoin harkitsi asunnonostoa ja kansalaisuuden hankkimista. Lähdimme ensin kaljalle (yllätys yllätys). Ja sitten monoraililla hotellille. Yhdellä monorail lipulla sai mennä kierroksen, mutta me menimme 1.5 kierrosta, koska halusimme nähdä kokonaisen kierroksen. Ja arvatkaahan mitä me teimme kun pääsimme hotellille? Me menimme SAUNAAN! YHA:lla Sydneyssä oli sauna. Tekipä muuten tosi hyvää kylmän päivän jälkeen mennä saunaan. Saunassa tapasimme espanjalaisen miehen, joka tykkäsi istua ”suomalaisessa” saunassa. Kiukaassa kivet olivat tosi vähissä ja nekin vähän oli tungettu vastusten väliin väkivalloin. No olipahan ainakin kiuas. Ja olipahan joku ystävällinen sielu tuonut saunaan vanhan kattilan ja kauhan löylyn viskausta varten.
Muuten se espanjalainen kaveri oletti, että saunassa ei aina viskellä löylyä vaan, että ensimmäinen kerta käydään kuivassa saunassa ja sitten lepotauon jälkeen vasta löylytellään. Eikä hän meinannut millään uskoa, että aina viskellään vettä kiukaalle. Illalla kävimme vielä pyykinpesulla ja sitten taas nukkumaan. Joo, olihan saunalla muuten toki uima-allaskin. Eli tuli uitua ja saunaosasto kun sijaitsi katolla, niin näköala sieltä oli upea. Jarno kuvaili hämärtyvää Sydneytä.

3.11.2003 Seuraava kohde: Uusi-Seelanti
Aamulla heräsimme suht ajoissa ja saimme aamutoimetkin hoidettua rivakasti. Niinpä olimmekin kadulla hotellista jo ennen yhdeksää – itsekin hieman yllättyneinä. Heti postiin lähettämään ”ylijäämää” ja Aussimatskua kotiin. Ja vihdoin kohti SkyToweria tosimielellä. Ja heti ylös. Päivä alkoi kauniina, joten näkymät olivat hienot. Parempi ollakin, sillä aikamme Australiassa alkoi loppua toden teolla. Paluumatkalla hotelliin viimeisen Australian BBQ:t napaan, kiireesti hakemaan kapsäkit ja odottelemaan hienoa Silksin hiace -bussia 13.00 lentokentälle.
NZ – Here we come!
Kentälläkin saimme pienen odottelun jälkeen tavarat tsekattua koneeseen. Lentokenttävirkailija kyseli meistä taas tarkasti ja halusi nähdä meidän Uuden-Seelannin poistumisliput. Sinne maahan kun ei saa mennä ilman paluulippuja. Hullua eikö totta! No meillähän ne on hoidossa Tongan kautta. Kentällä yritimme pitkästä aikaa nettailla, olisi ollut kiva laittaa kavereille taas kimppaviestiä, mutta automaattinetti ei halunnut päästä minua sähköpostiini, joten se siitä. Viimeisen roposemme tuhlasimme juuri ennen koneen lähtöä aivan portin vieressä olevaan aboriginaali –taidekauppaan. Sopivasti t-paitoja tarjouksessa á 11 $. Sitten koneeseen, kuulutuskin oli jo tullut.
Lensimme uudenkarhealla Airbus 320:llä (Air New Zealand sai ensimmäiset Airbus koneet juuri 1-2 kk sitten) vaihteeksi todella mukavasti kolmen tunnin lennon. Kohtuu ateria, uusi leffa ja hieno auringon lasku tyynen meren aavalla. Laskeutuessamme n. 8.40 pm Aucklandin kentälle oli jo säkkipimeää. Pienen odottelun jälkeen kenttäbussi tuli 9.30 pm ja se vei meidän suoraan omalle hotellille. Ei ollut Aucklandin keskustan YHA mikään kehuttava paikka. Hissit eivät oikein toimineet ja muutenkin oli hieman nuhjuista. Minä nukuin melko huonosti, kun on taas tuo flunssa iskenyt eilisen kylmän ilman seurauksena. Siis menimme melko heti tultuamme nukkumaan, kun taas 2 tuntia hukkui aikaeroon. Ai niin; lentokenttäbussikuski oli aivan kuin Mr. Bean!