18.11.2003 Peilinkirkasta ja pingviinejä
Aamulla Jarno heräsi jo ennen kuutta. Päätimme lähteä tarpeeksi ajoissa ajamaan 120 km:n matkaa Milford Soundille. Matka oli todella luonnon kaunista ja aamun rauha oli miellyttävä. Aurinko paistoi jo heti aamusta kirkkaalta ja pilvettömältä taivaalta. Muutaman kerran pysähdyimme tutkimaan maisemia ja kuvailemaan. Yö oli ollut melkoisen viileä, koska maa oli paikoin kuurassa. Kerrassaan upeita maisemia! Gunn –järvi peilasi Uuden-Seelannin Alpit peilikirkkaassa pinnassaan upeasti. Perillä Milford Soundissa olimme n. klo 9.35 ja pieni matka parkkipaikalta vielä kävellen lauttasatamaan. Tulimme juuri sopivasti lautalle. Reissulla näimme aivan upeita maisemia ja monia eläimiä, kuten hylkeitä, pingviinejä ja delfiinejä. Näkemämme pingviinit olivat maailman harvinaisimpia ”Crested Pinquins” –lajiketta. Sää suosi meitä todella, täällä näin upeita päiviä sattuu todella harvoin eteen, sillä vettä sataa vuodessa noin 15 metriä. Yhden aikaa lähdimme takaisin päin. Matkalla pysähdyimme taas kuvailemaan ja ihailemaan maisemia. Pysähdyimme paluumatkalla vielä Te Anaussa ostoksilla ennen kuin jatkoimme matkaa Invercargilliin saakka. Opaskirjan mukaan siellä ei ole oikeastaan mitään ja kaupunki on noin 20 vuotta jäljessä nykypäivää. Näin todellakin tuntui olevan. Saimme huoneen paikallisesta YHA:sta, kellarikerroksesta tosin. Eikä autoa saatu heidän parkkipaikalleen, vaan piti jättää kadun varteen. Se tietää aamulla auton siirtoa. Illalla kävimme vielä saaren eteläisimmässä satamassa, paikassa nimeltä Bluff. Oletimme sen olevan myös eteläisin kärki, mutta eteläisin kärki sijaitsee yksityisen ihmisen mailla, eikä sinne ole siis menemistä.

19.11.2003 Ikimetsä ja merileijonia
Aamulla heräsimme jälleen kovin aikaisin. Tosin autokin piti käydä siirtämässä tien varrelta pihalle. Onneksi pihalla oli tilaa. Luovutimme huoneemme ennen aamupalaa ja kävimme syömässä keittiössä muroja ja teetä. Päätimme lähteä Dunedineen päin. Lähdimme ajamaan rantareittiä, jonne Lonely Planet –opas oli ilmoittanut monta kaunista luonnon kohdetta. Pysähtelimme moneen otteeseen. Ajoimme Fortrosesta alkaen aivan pieniä rantateitä. Pysähdyimme Curio Baylle, kun siellä on n. 160 miljoonaa vuotta vanha fossiilimetsä. Ja toden totta, siellä oli näkyvissä joitakin fossiileja, vaikka vesi oli korkealla. Lisäksi heti kun menimme näköalatasanteella, näimme toiseksi harvinaisemman pingviinin maailmassa, kelta-silmä-pingviinin. Tosin niitä oli vain yksi ja sekin meni suoraan mereen hyppäämällä. Mutta nähty kuitenkin. Sari lähti hakemaan pikaisesti zoomia kameraan ja kiikareita autosta. Sillä välin Jarno oli bongannut hylkeen melkoisen läheltä. Maaston tutkiminen osoittautui mielenkiintoiseksi. Lähistöltä löytyi monia fossiileja. Pingviinit pysyivät kuitenkin piilossa.
Lähdimme jatkamaan matkaa ja teimme lopuista mukana olevista ruoistamme eväitä Taufuku Baylla. Ennen tätä tutkimme Niagaran Fallsit, mutta eihän ne olleet edes kunnon putoukset tämän maan malliin. Olisimma halunneet mennä Cathedral Cavesille, mutta sinne tie oli suljettu jostakin syystä. Lounaan jälkeen päätimme tutustua Cannibal Bayhyn. Siellä oli merileijonia vapaana rannalla. Valtavat uroot makasivat rannalla laiskoina, kun taas naaraat jaksoivat hieman liikuskella ja ärhennellä toisilleen. Cannibal Baysta jatkoimme matkaa Nugget Pointiin, jossa on mahdollisuus nähdä erilaisia lintuja, hylkeitä, merileijonia ja hyvällä onnella pingviinejä. Aivan niemen kärjessä on majakka. Majakalla tutkimme alhaalla rannalla liikkuvia hylkeitä ja kenties merileijonia. Kiikarilla ei niitä pystynyt toisistaan erottamaan. Näimme myös muutamia meille ihmeellisiä lintuja. Kävimme vielä niemen toisella laidalla tähyilemässä pingviinejä, mutta eihän niitä näin päiväsaikaan tavannut.
Yöpymispaikan valitsimme Dunedinesta. Löysimme Kiwinest –nimisen vanhan hotellin, josta saimme edullisesti ison huoneen. Kävimme vielä illalla syömässä pubiruokaa lähistöllä. Tällä kertaa söimme oikein pitkän kaavan kautta. Halusimme vihdoin selvittää minkälainen jälkiruoka on maankuulu Pavlova. Se oli vähän kuin marenkin hedelmäsalaatilla. Melkoisen makeaa, mutta hyvää. Illalla pyrimme taas saamaan päiväkirjamme seuraamaan ”reaaliaikaa”.

20.11.2003 Luontonähtävyyksiä - maksusta! No Thanks!
Aamusta nukuimme normaalia pitempään, olihan huoneiden luovutus vasta 10.30. Kiva herätä ilman kelloa ja kamalaa kiirettä.
Lähdimme aamupalan jälkeen ensin soittamaan Tongalle, Toni’s Guest Houseen ja varaamaan 2 ensimmäistä yötä heiltä. Sitten voimme paikan päällä tutkailla tulevien päivien tarjontaa. Puhelu katkesi kesken, kun automaatti ei suostunut nielaisemaan kolikoitamme. Toivomme, että saimme kuitenkin asiamme perille, saavumme meinaan Tongalle yhden jälkeen yöllä. Ajoimme Otagan niemimaan päähän. Siellä oli albatrossi golonna ja pitäisi olla myös pingviinejä. Albatrossi keskuksella saimme kuulla, että albatrossit eivät ole vielä saapuneet muuttomatkoiltaan. Ihan muutamia niitä on nähty, hyvällä onnella niitä voisi nähdä tänään. Voi harmi! Kävimme kävelemässä kukkuloiden reunalla, ja istuskelimme odottelemassa, jos jokunen albatrossi meidän onneksemme ilmaantuisi. Ei ilmaantunut! Kävimme vielä katsomassa pingviinipaikkaa, mutta siellä olikin vain paikka, josta lähti järjestetyt retket mönkijöillä pitkin rantaviivaa. Päätimme olla maksamatta tällä kertaa siitä, että näkisimme eläimiä.
Otagon niemimaalla yritimme käydä vielä katsomassa Larnacashin linnaa. Linnan portilla luki, että se on ainoa lajiaan Uudessa-Seelannissa. Linnan alueella oli iso puutarha, joten linnaa ei näkynyt portilta. Ja tietenkin alueelle oli pääsymaksu, 15 $ / hlö. Jäi käymättä linnalla. Rupeaa todella ihmetyttämään tämä riisto! Mutta kyllä näillä alueilla näyttää olevan asiakkaita, jotka ovat valmiita maksamaan näistä käynneistä. Jatkoimme matkaa pohjoiseen. Pysähdyimme alkumatkan aikana monta kertaa, kun tie oli tietöiden katkomaa. Ja niitä oli vähän väliä. Matkalla pysähdyimme Shag Pointilla katsomassa näkyykö siellä pingviinejä. Ei niitä taida kuitenkaan päiväsaikaan tavata. Mutta hylkeitä taas oli. Seuraavaksi pysähdyimme Moeraki Boulderilla, siellä oli pyöreitä, isoja kiviä rannalla. Hassuja! Illalla päädyimme Oamaruun. Siellä oli myös pingviini rantoja. Kävimme ensimmäisellä, jolla asusti muutamia kelta-silmä-pingviinejä. Ja niitä näimme todellakin muutamia. Saimme myös otettua muutaman kuvan niistä zoomin avulla, mutta näkeekö niistä siltikään mitään…
Päätimme jäädä tänne yöksi. Majapaikan löytäminen oli kuitenkin ongelmallista. Vihdoin pitkän kiertelyn jälkeen löysimme majoituksen. Iltapalan jälkeen läksimme katsomaan satamaan pimeän tuloa ja seuraamaan pingviinejä, jos niitä nousisi sataman läheisyydestä rannalle. Alueella oli kuitenkin pingviini keskus, ja he ajoivat kaikki ”ylimääräiset” henkilöt alueelta pois. Emme suostuneet taas maksamaan pingviinien näkemisestä. Johan siitä maksoimme Phillip Islandilla. Illalla tuli tv:stä rugbyn pronssiottelu. Uusi-Seelanti voitti melkoisella piste-erolla.

21.11.2003 Pilvien lomassa Mt. Cook - ilmeisesti
Tänä aamuna päätimme ajaa Uuden-Seelannin korkeimmalle vuorelle, Mt. Cookille. Se on n. 3700 m korkea. Matka sinne oli melko yksitoikkoinen. Vain muutama kauniin värinen järvi matkan varrella. Järvet ovat suurelta osin täällä aivan turkooseja. Väri johtuu siitä, että vuorilla olevissa vaaleista kivistä hiertyy irti vaaleaa kivipölyä ja sulamisvesien ja vuorilta tulevien jokien mukana sitä tulee järviin. Välillä luulisi olevan jossakin meren rannalla, kun väri on kauniin turkoosi.
Lähestyessä Mt. Cookia huomasimme osan vuoristosta olevan täysin pilvien peitossa. Eikös vain meidän tuurilla juuri Mt. Cook oli keskellä pilviä? Ei näkynyt edes vuoren seinämää pilvien lomasta. Vähän turha reissu siis. No, kävimme kuitenkin ostamassa turistikeskuksesta muutaman postikortin vuoresta, niin voimme ainakin kuvitella miltä se näyttää.
Päätimme jatkaa matkaa vielä pohjoiseen ja käydä ajamassa vielä Arthur Pass läpi. Kehuvat sitä Lonely Planet oppaassa. Tie sinne lähtee läheltä Christchurchia, joten voimme ajaa sen huomenna edestakaisin, 300 km. Haast Pass oli upea paikka, mutta vuoret olivat silloinkin osittain pilvien peitossa. Toivotaan, että huomenna olisi kauniimpaa. Sitä me olemme tänään ihmetelleen, että kun maisemia olisi kiva katsella, niin sää on sateinen ja pilvinen ja kun eläimiä seurataan, sää on aurinkoisen kaunis. Voisi tietysti olla juuri toisinpäin. Aina ei voi voittaa! Pysähdyimme Lake Tekapossa syömässä eväitä ja tutustuimme samalla paimentolaisten kappeliin, joka oli rakennettu 1935. Aika pieni kappeli, mutta alttaritaulun tilalla oli iso ikkuna, josta näkyi upea alppimaisema. Tai olisi näkynyt, jos olisi ollut pilvettömämpää. Tylsä, tasainen ja melkoisen suora tie jatkui sille tielle, mistä haarautui tie Arthur Passiin. Käännyimme toiseen suuntaan Darfield –nimiseen kylään, johon päätimme majoittua yöksi. Saimme paikallisesta hotellista edullisen huoneen yöksi aamupaloineen. Illalla kävimme hotellin pubissa syömässä.

22.11.2003
Aamulla lähdimme jo ennen kymmentä ajamaan kohti Arthur Passia, vaikka ilma oli melkoisen harmaa ja sateinen. Jarno oli sitä mieltä, että sää voi vuoristossa olla aivan erilainen, ajomatkaa kertyy kuitenkin yli 100 km. Jotenkin vain epäusko lisääntyi, kun ensimmäiset vuoret lähestyivät ja pilvet vain lisääntyivät. Ajoimme sanan mukaisesti pilvessä. Lähestyessämme Arthur Passia alkoivat kuitenkin pilvet häipyä ja jopa aurinko alkoi paistaa. Melkoisen kauniin näköistä. Vuoret olivat mielenkiintoisen eri värisiä hiekka-alueita pitkin rinteitä. Luntakin oli vielä rinteillä. Mutta pidimme kyllä enemmän Haast Passista. Käännyimme takaisin ja ajoimme muutamaa kuvauspaikkaa lukuun ottamatta suoraan Christchurchiin. Yritimme saada paikan keskustan YHA:sta, mutta täynnähän se oli. Sieltä kuitenkin varattiin meille huone Thomas’s Hotellista. Jäämme tänne 2 yöksi. Maanantai iltanahan lennämme jo Tongalle. Auto luovutetaan myös maanantaina pois.

23.11.2003 Ranskalaiskaupunki keskellä Christchurcia
Aamulla nautimme taas pitkästä aikaa paikallaan olemisesta. Eihän huonetta tarvinnut luovuttaa tänään pois. Siivoaja kyllä kävi kyselemässä tuleeko hän siivoamaan, mutta päätimme elää nämä 2 päivää samoissa sotkuissa. Aamupäivällä lähdimme ajamaan Akaroaan, joka sijaitsee n. 85 km päässä täältä. Se on niemimaa, joka on muodostunut 2:sta tulivuoren purkauksesta. Paikkaan meni tosi kaunis tie. Ja sää todella suosi meitä tänään. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Vain kova tuuli häiritsi muuten kaunista ilmaa. Akaroa kuitenkin sijaitsi sen verran suojaisessa lahden poukamassa, että sinne tuuli ei onneksi yltänyt. Akaroa on kuin pieni ranskalainen kaupunki. Kaikki katujen nimet ovat ranskaksi ja muutenkin tyyli on hivenen ranskalaistyylinen. Tämä johtuu siitä, että aikoinaan ranskalaiset nousivat täällä maihin. Kävimme vielä tutustumassa niemimaan toiseen puoleen. Ajoimme pitkän matkan pientä hiekkatietä huipulle ja sieltä laskeuduimme alas. Toisella puolella kuitenkin tuuli oli niin kova, että ulkoilu ei kiinnostanut kovasti. Illalla kävimme kävelyllä kaupungilla ja ostimme aamuksi aamupalaa.

24.11.2003 Hiekkarannat ja löhöloma, täältä tullaan!
Tämän päivän ohjelmassa oli vain ajan kulutus. Emme voineet oikein mennä minnekään, kun piti luovuttaa auto tänään viiteen mennessä. Aamupäivällä kävimme jo tutuksi tulleessa valokuvausliikkeessä tyhjentämässä digikorttimme cd:lle. Samalla teimme vähän ostoksia tulevia rantakelejä varten. Jarno halusi itselleen snorkkelit, jotta voi viettää tulevat 3 viikkoa tutkailemassa kaikkea merenelävää. Löysimme erikoistuneen sukkelusvarusteliikkeen, josta saimme edullisesti koko setin snorkkelointiin. Yritimme käydä pankissa vaihtamassa Tongan dollareita, mutta täällä niitä ei ollut. Mutta saimme kuulla, että lentoasemalla on pankki, jossa varmasti niitä on. Keskustassa tuhlasimme viimeisen paikalliset dollarit. Kävimme syömässä intialaista ruokaa kauppakeskuksessa. Ruoka oli muuten jokseenkin tulista. Jälkiruoaksi kävimme juomassa isossa puistossa kaakaot. Jotka tarjoilija unohti meille tuoda. Eikä edes anteeksi pyytänyt kömmähdystään. Auton palautimme lentoaseman läheisyyteen puoli viiden aikaan. Sieltä meidän kuljetettiin kentälle. Kentällä buukkasimme itsemme suoraan Tongan koneeseen. Lentokentällä jouduimme kuluttamaan aikaa, kun olimme taas niin ajoissa. Meidän koneen lähtöporttiakin vaihdettiin sinä aikana 3 kertaa. Saa nähdä päädymmekö kuitenkaan oikealle portille. Aucklandin kentälle päästyämme siirryimme sisämaanterminaalista ulkokautta ulkomaanterminaaliin. Siellä jouduimme maksamaan 25 $ veron maasta poistumisesta. Täälläkin päässä lähtöportti oli muutettu taas kerran. Lento oli melkoisen tyhjä, vaikka luulimme, että nämä lennot ovat kovin varattuja. Mutta varattuja ne lennot ovat sitten Jenkkeihin päin varsinkin Samoalta. Lento lähti noin 30 min myöhässä. Harvinaista tämä myöhästely täällä Air New Zealandilla. Kentältä oli lähdössä myös Tongan Air, tai sen piti lähteä muutamia tunteja ennen meidän konetta, mutta lähtöä oli lykätty ainakin 4 tuntia eteenpäin. Opaskirjasta olimme jo lukeneet, että tämä länsimainen aikakäsitys ei todellakaan päde näillä Tyynen valtameren saarilla. Myöhemmin saatte lukea, että näin todellakin on. Saavuimme Tongalle kuitenkin aikataulussa noin klo 1 yöllä. Motelli, josta olimme varanneet huoneen 2 yöksi, pitäisi olla melkoisen lähellä keskustaa. Huomenissa on tarkoitus kuitenkin etsiä 6 yöksi joku kiva rantapaikka, missä voimme vaan olla. Meitä oltiin vastassa kuten oltiin luvattu. Matkalla motellille huomasimme, että olimme unohtaneet lentokoneeseen sekä Tongan että Samoan matkaoppaat. Vähänkö harmitti! No tämä on oikeastaan ainoa mitä me olemme onnistuneet hukkamaan tällä reissulla. Toivottavasti saamme ostettua täältä uudet kirjat. Että pitikin ottaa ne kirjat kassista pois ja luulla lukevansa niitä lennolla. Motelliin pääsimme vähän kahden jälkeen. Saimme huoneen, jossa oli oikein wc ja suihku. Mutta kosteus oli hurja!