11.11.2003 Takaisin Aucklandiin ja Etelä-Saarelle
Melkoisen hyvin nukutun yön jälkeen, heräsimme aaltojen pauhuun. Joka-aamuinen suihku jäi tänä aamuna haaveeksi vain, koska emme saaneet kolikkosuihkuja toimimaan kummassakaan vessassa. Ei tullut edes kylmää vettä. Peseydyimme sitten alkeellisesti keittokatoksen vesipisteellä. Sinne tuli jopa lämmin vesi. Ennen matkan jatkumista kiipesimme vielä viereiselle hiekkakukkulalle ihailemaan maisemia. Todella ihmeellisiä täällä nämä hiekkadyynit. Ajoimme melkein suoraan Aucklandiin pieniä teitä pitkin. Pysähdyimme muutamia kertoja kuvailemaan maisemia, kuinkas muuten. Eväitä söimme matkan varrella, tällä kertaa tarjolla oli vaaleaa paahtoleipää ja brie-juustoa. Vaikka juusto onkin maukasta ja hyvää, liika on liikaa! Rupeaa pikku hiljaa sekä paahtis että brie tökkimään pahemman kerran. Aucklandissa kävimme vielä tutustumassa One Tree Hill - kukkuloille. Tai eihän siellä enää ole sitä kuuluisaa puuta jäljellä, vain muistomerkki sen paikalla. Tutustuimme lisäksi Mt. Edeniin, kraaterikukkulaan. Näitä kukkuloita on yli 50 jo pelkästään Aucklandin kaupungin alueella ja ne ovat kaikki sammuneita tulivuoria. Melkoisen komeat näköalat molemmista paikoista. Lentokentälle lähdimme ajoissa, kun emme enää halunneet kuluttaa aikaa kaupungilla. Meidän piti vielä syödä ennen auto palautusta. Tällä kertaa kävimme tutustumassa KFC:n ruokatarjontaa, kun ei lähistöltä löytynytkään Burger Kingiä. KFC:llä saimme kuorrutettuja kanapaloja ja perunamuussia. Omituinen yhdistelmä, mutta vatsa tuli täytettyä. Auton palautimme n. 4.30 pm. Vuokraaja heitti meidän lentokentälle. Olimme tosi ajoissa kentällä, konehan lähti vasta 7.00 pm. Kävimme pitkästä aikaa netissä ja laitoimme ystäville yhteisviestiä, edellisestä yhteydenotosta on jo kuitenkin 3 viikkoa aikaa. Täytyyhän taas ilmoittaa, että olemme hyvissä ruumiin ja sielun voimissa. Lento lähti ja saapui ajallaan Christchurchiin. Täällä olikin lämmintä, illalla vielä kahdeksan aikaa 18 astetta. Luulimme, että täällä etelämmässä on kylmempää kuin pohjoisessa. Vaan eihän se Suomessakaan aina ole niin, että etelässä lämpimämpää ja pohjoisessa kylmempää. Saa nähdä mitä tulevat kaksi viikkoa tuo lämpötilojen suhteen tullessaan. Auto oli meille tuotu lentokentän läheiselle hotellille. Lähdimme ajamaan keskustaa kohti. Melko lähellä keskustaa löysimme kivan hotellin, Carlton Mill Lodge. Hotellin hinnat olivat meille hieman korkeat, mutta ei tähän aikaa illasta jaksa lähteä pidemmälle etsimään halvempia vaihtoehtoja, vielä vieraassa paikassa. Ja olihan naapurissa Burger King ja Drive In -alkoholiliike. Joissa molemmissa vierailimme vielä illan aikana.

12.11.2003 Kaikoura - tunnettu valaista
Aamulla heräsimme jo ennen kellonsoittoa. Lämpimän suihkuin jälkeen jäimme vielä tutkimaan matkaoppaita, minne kannattaisi mennä, tarkoitushan on 2 viikkoa kiertää tätä etelä saarta melko intensiivisesti, koska sen jälkeen on edessä 3 viikon paratiisilomailu. Päädyimme kiertämään maan pohjoisen kautta etelään ja takaisin Christchurchiin. Ajoimme ensin kauppakeskuksen kautta, pitihän meidän täydentää ruokavarastojamme. Eksyimme kuitenkin laukkukauppaan josta ostimme toisen, vähän isomman rullalaukun. Tässä uudessa laukussa ei ole sellaista nostettavaa vetokahvaa, mutta laukku on sen verran iso, että minä pystyn sitä vetämään suorin selin muutenkin. Etsimme lisäksi ostoskeskuksesta paikkaa, missä saisimme tyhjennettyä jälleen digikameramme muistikortit cd-romille. Tässä kauppakeskuksessä ei sellaista kauppaa löytynyt, mutta täältä saimme vihjeen, missä voisimme kyseisen operaation suorittaa. Takaisin kaupunkia kohti noin 4 km oli toinen vähän pienempi kauppakeskus, jossa oli vilkas kamera-, ja valokuvausliike. Siellä saimme siirrettyä kuvamme cd-romille. Kuvia oli kertynyt sitten viime kerran 672 kpl. Kaupan henkilökunta vähän ihmetteli kuvien suurta määrää, mutta kuultuamme reissumme laajuuden, loppui ihmetys lyhyen. Vihdoin pääsimme matkaan. Päätimme ajaa meren rannalle Kaikouraan. Sinne matkaa oli n. 150 km eli lyhyt pyräys. Matka oli luonnonkaunista, kuten yleensäkin täällä. Oli mutkaista, mäkistä ja tasaista. Täällä vain tuo ajokulttuuri on melkoisen villiä, välillä tuntui kuin olisi ajanut villissä lännessä. Nopeusrajoituksia ei noudateta ollenkaan vaan ajetaan paljon alhaisempaa nopeutta. Kun nähdään, että joku haluaa ohi, niin painetaan kaasu pohjaan, ettei vaan toinen pääse ohi. Suurin osa rekkakuskeita on muun liikenteen huomioon ottavaa ja ajaa tarpeen tullen sivuun. Mutta tänään törmäsimme niihin toisen äärilaidan kuskeihin. Ei millään anneta tietä vuoristoisilla pätkillä (rekkoja oli 4 kappaletta peräkkäin, 2 niistä antoi heti tietä). Kun ensimmäinen rekka antoi tietä, painoivat seuraavat kuskit kaasua, eivätkä väistäneet samassa kohdassa sivuun, vaikka tilaa olisi ollutkin. Joten ylämäet jurnutettiin 20 niiden perässä ja alamäissä 120 oli vauhtia. Ja jos jossakin pääsit rekan ohittamaan, välkyteltiin valoja ja tuuttailtiin torvia mielenosoituksellisesti. Ja parkkeeraaminen täällä on aivan uskomatonta taidetta, jos niin voi sanoa. Ei sen niin väliä, jos tarve on auto jätetään keskelle kapeaa tietä! Siitä ei sitten mennä ohi, vaan takana tulevat odottavat että auto taas suvaitsee lähteä liikkeelle. Huh-huh! Pääsimme melkoisen aikaisessa vaiheessa perille ja löysimme miellyttävän majan. Päätimme jäädä tänne 2 yöksi, jotta voisimme levätä huomisen päivän. Saimme kuitenkin vain 1 yöksi tämän majan, joten huomenna siirrymme tuohon 50 m päähän. Majoituttuamme lähdimme istuskelemaan rantaan ja uimaan. Ranta oli kiviranta, pienen pientä harmaata kiveä. Ikävän tuntuista kävellessä, mutta kaunista katsoa. Kivet olivat sileitä ja pyöreitä. Kävimme pikaisesti uimassa, vesi oli meinaan melkoisen kylmää mutta virkistävää. uimassa käynti ei ollut kuitenkaan helppoa, sillä kivipohja petti ikävästi jalkojen alla vedessä. Rannalla nautimme päivällä ostamiamme mansikoita ja tietysti shampanjaa. Eikä maisemat voineet olla paljon kauniimmat. Edessä kaunis turkoosi meri, taustalla lumihuippuiset vuoret. Kerrassaan upeaa! Illalla kävimme syömässä itsemme kylläiseksi kalakorin antimilla. Hyviä erilaisia kaloja, mutta taas kuorrutettuja ja uppopaistettuja.

13.11.2003 Pelkkää sadetta
Aamusta nukuimme niin pitkään kuin voimme. Pakkasimme tavaramme ja siirryimme uuteen majapaikkaan. Onneksi saimme heti uuden huoneemme. Veimme tavaramme oitis sisään ja lähdimme infopisteelle kyselemään tälle paikalle kuuluisia valasretkiä. Olisi mukava nähdä ryhävalaita. Ilma näytti tosin hieman huonolta. Pikkuhiljaa rupesi enemmän satamaan. Infopisteen löytäminen ei ollutkaan kovin helppoa, vaikka se sijaitsi aivan pääkadun varrella keskustassa. Vain opasteet tieltä puuttuivat. Saimme paikan klo 4 lähtevälle veneelle. Sää vain huononi pitkin päivää entisestään. Menimme nettailemaan aikamme kuluksi. Surffailun aikana tihkusade oli muuttunut kunnon vesisateeksi. Välillä satoi kovaa ja välillä vähemmän. Päätimme lähteä pyykin pesulle. Saimme käyttää majapaikkamme emännän pesukonetta ja kuivuria. Tällä kertaa päätimme pestä oikein 2 koneellista, yleensä tungemme kaiken likapyykin samaan koneeseen väristä välittämättä. Pesukoneet täällä ovat kuitenkin melkoisen alkeellisiä, vai luuleeko joku että 25 min pesua riittää puhdistamaan likaisen pyykin. Kävimme lounaalla läheisessä kahvilassa. Ruokana oli kalaa (mitä lie tällä kertaa...) ja perunamuussia. Ihan tosi, ei ollut niitä iän ikuisia ranskalaisia. Melkoisen hyvää! Vähän kolmen jälkeen lähdimme valas-keskukselle, josta kuljetus lauttasatamaan oli. Keli oli ollut koko iltapäivän melkoisen vaihtelevaaa. Välillä jopa aurinko paistoi. Toiminta valas-keskuksella oli mielestämme todella hidasta. Esim. klo 3 lähtevät tsekattiin sisälle vasta alkaen klo 3 ja turva video heille esiteltiin alkaen 3.30 ja vasta sitten lähdettiin bussilla veneelle. Meidät tsekattiin sisälle siis vasta 4 jälkeen. 4.30 alkaen piti olla turvavideon esittely, mutta siihen mennessä oli päätetty peruuttaa meidän lähtö huonon sään vuoksi, joten se sitten siitä. Saimme vielä uuden mahdollisuuden huomiselle aamulle 8.15. Eli aikainen herätys tiedossa. Lähdimme kaupaun kautta kotiin. Ostimme iltapalaksi salaattiainekset. Ilta meni sitten TV:ta katsellen ja nautiskellen olosta. Myöhemmin illalla, sateen tauottua, lähdimme vielä hyljeluodolle. Jarno käveli paljain jaloin kallioilla, jotta pääsi menemään mahdollisimman lähelle hylkeitä. Valitettavasti taivas oli melkein harmaa. Hylkeet majailivat vähän kauempana luodoilla. Kun Jarno tuli luodoilta, vesi oli noussut yli 20 cm ja menoreitti oli lähes veden peitossa. Illalla vielä lämmin suihku ja herkullinen salaatti punaviinin kera. Nukkumaan piti tänään päästä ajoissa, jotta aamulla jaksamme lähteä valaita katsomaan.

14.11.2003
Heräsimme aamusta ennen kellon soittoa kello 7. Meille tosi aikaista. Pääsimme kuitenkin melko nopeasti pystyyn ja liikkeelle. Sääkin näytti suosivan meitä, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Mitä ilmeisimmin valasretki onnistuisi. Olimme vähän ennen puolta yhdeksää keskuksella ja saimme kuulla heti ensimmäisenä, että aamun veneelle keli oli ulapalla liian huono. Eli meidän tuurilla juuri! Ei valasretkeä. Lähdimme siis tutkimaan maisemia uudelleen näin auringon paisteella. Näköalapaikka, hyljeluoto ja mainiot rantakivet pääsivät uuteen uskoon näin aurinkoisella säällä. Sää oli suorastaan valokuvauksellinen. Hyljeluodolla bongasimme aivan parkkipaikan vierestä rannalta hylkeen. Saimme aivan upeita lähikuvia siitä. Se oikein keikisteli meille ja muille kuvaajille. Lähdimme pikkuhiljaa ajamaan kohti länsirannikkoa vuoristojen halki. Upeat maisemat kauniissa auringonpaisteessa. Pysähdyimme pienen pienessä Waiaun kylässä ostamassa välipalaa ja söimme niitä pienen joen rannalla. Pian ruoan jälkeen meitä molempia rupesi väsyttämään niin, että ajoimme tien reunaan torkuille. Taukoilumme vierähtikin pitemmäksi kuin alunperin oli aiottu, mutta kyllä teki hyvää. Jatkoimme matkaa Springs Junctionin kautta Westportiin. Westportissa katsastimme muutaman leirintäalueen, mutta päädyimme kuitenkin YHA:an. Illalla vielä kävimme paikallisessa pubissa syömässä edullisesti.

15.11.2003 Pancake Rocks ja Franz Josef
Tänä ammuna söimmekin aamupalaa ulkona. Ihan joka aamu ei jaksa mysliä. Westportissa ei ollut juurikaan nähtävyyksiä, joten läksimme ajamaan kohti etelää rantatietä pitkin. Sää ei ollut mitenkään erikoisen hyvä, välillä satoi ja oli melkoisen pilvistä. Rannikolla oli tosi kaunista ja Punakaiki -nimisessä paikassa oli Pancake Rocks, eli pannukakkukiviä. Eli liuskekiviä muodostaen kauniita muodostelmia. Valitettavasti oli hieman sumuista ja sateista. Olemme miettineen usein miksi australian Great Ocean Road on niin kuuluisa. Esimerkiksi tämä nyt ajettu tie ja nämä pannukakkukivet ovat vähintääkin yhtä upeita. Päätimme ajaa kuuluisille jäätiköille saakka vielä tänään. Eli Graymouthin kautta Franz Josefiin.Pysähdyimme syömään Graymouthiin ja tankkasimme auton, kun unohtui tankkaaminen Westportissa, vaikka tankki oli jo siellä lähes tyhjä. Loppumatka oli kaunista, osittain sademetsää, välillä rantaa. Franz Josef on melkoisen pieni kylä, mutta täynnä majoitusta. YHA:llakin olisi ollut sauna, olisi ollut kiva käydä saunassa. Mutta YHA oli täynnä. Vieressä oli kuitenkin rakenteilla oleva motelli, josta saimme pienen kivan huoneen edullisesti. Lähdimme info pisteen kautta tutustumaan jäätikölle. Ajattelimme kävellä pienen 30 minuutin lenkin, kohtaan missä sademetsä loppuu ja jäätikkö jo näkyy. Mutta siellä kohdassa päätimme jatkaa vielä n 2 km eteenpäin, missä pääsee aivan jään viereen. Jäätiköltä tuli monia pieniä puroja, joita piti reissulla ylitellä. Lähes aina puroissa oli kiviä mitä pitkin voi helposti hypellä, mutta välillä piti vähän venytellä (välillä hampaita irvistellen). Valitettavasti sää ei ollut aivan kirkas, ei näkynyt lumiset huiput jäätiköiden vierellä. Mutta onneksi ei kuitenkaan satanut. Jään reunalla söimme mandariinimme ja vähän tutkimme maisemia. Pian läksimme takaisin. Tarkoitus oli mennä vielä illalla syömään ja katsomaan Australia - Uusi-Seelanti rugby otteluaa kylän pubiin. Ja niin teimmekin. Suihkun raikkaina pubiin, jossa jouduimme jonottamaan pöytää. ruoka oli kyllä hyvää ja sitä oli todella paljon (Jarnon pizzasta jäi vielä puolet huomiseksi evääksi). Kello 10 pm alkoi matsi. Paikka oli täynnä porukkaa, vähän kuten meillä konsanaan lätkämatsin aikoihin. Jarno laittoi paikan videotykin katselukuntoon, kun oma henkilökunta ei sitä osannut ja siitä Jarno sai palkkioksi oluttuopillisen. Matsi loppui vähän puolen yön jälkeen, Australia voitti ja meni loppuotteluun. Pikaisesti pehkuihin jotta aamulla taas jaksaa.

16.11.2003 Lake Wakatipu
Heräsimme vasta kellon soidessa vähän ennen yhdeksää. Vähän ennen lähtöä ryhtyi taas satamaan ja satoi sitten muuten koko päivän. Vierailimme aamupäivällä vielä viereisellä jäätiköllä, Fox Glasierin parkkipaikalla. Sieltä näimme tämän alueen jäätikön tarpeeksi hyvin. Sateinen sää ei todellakaan houkutellut ulkoilemaan. Tänään ajoimme Queenstowniin saakka, Haas Willagen ja Wanakan kautta. Matka oli melkoisen mutkaista tietä. Ajoimme matkalla myös Lake Wanakan ja Lake Hawean (järvien) ohi. Täytyy sanoa, että järvet ovat täällä puolella maapalloa aivan erinäköisiä kuin kotimaassa. Nämä näyttävät enemmänkin meriltä. Vesi on meinaan aivan turkoosin väristä. Ja vuoretkin ovat aivan vieressä. Me olemme tänään saaneet edelleen kokea liikenteessä varsinaista villin lännen meinikiä. Tästä ei voi edes hyvällä omallatunnossa puhua autoilukulttuurista. Eilen yksi rekkakuski näytti kansainvälisiä sormimerkkejä ja meinasi tipahtaa ikkunasta ulos karjuttuaan hurjasti, kun me ohitettiin se. Se oli taas liikenteen tukkeena vuoristoisella tieosuudella. Jarno meni siitä ohi heti kun sai siihen tilaisuuden. Tänään eräs kiivas bussikuski oikein päätti puhutella meitä, kun olimme ohittaneet hänet vuoristotiellä. Koki sen varmaankin itsetunnollaan kun turistit ohittaa. Uskomatonta porukkaa. Täytyy sanoa, että koti Suomen liikenne tuntuu todellakin rauhalliselta tämän riehumisen jälkeen. Queenstownissa menimme hotelliin, joka sijaitsi Lake Wakatipun rannalla. Illalla kävimme kaupungilla syömässä ja katsomassa mitä kaupunki tarjoaa. Söimme täällä ensimmäistä kertaa lammasta. Ihan maukasta. Myöhemmin tutkimme meille sopivaa jatkoreittiä ja katsoimme Englanti - Ranska rugby ottelua. Englanti voitti ja menee näin ollen Australiaa vastaan loppuotteluun.

17.11.2003 Maisemia vuorten huipulta
Aamusta oli sää kaunis, mutta erittäin tuulinen. Puut suhisivan tuulessa Wakatipun rannalla ja aallot olivat melkoiset. Pikkuhiljaa tuuli tyyntyi ja jo ennen aamupalaa tuuli oli rauhoittunut. Loputkin pilvet kaikkoivat aamun aikana vuorten taakse. Kävimme kaupungilla kävelemässä ja tutustumassa nähtävyyksiin. Kaupungin info keskuksesta varasimme paikat huomiselle Milford Sound -laivaristeilylle. Emme saaneet kuitenkaan majoitusta Milford Soundista, joten jäämme yöksi lähimpään kaupnkiin, Te Anauhun ja matkaamme sieltä n 150 km aamusta. Queenstownista ostimme vielä muutamaia kalentereista matkamuistoiksi. Nousimme vielä kaupungin näköalapaikalle gondolihissillä. Sieltä oli mainiot näkymät kaupunkin ylle. Tuuli oli kuitenkin taas yltynyt voimakkaaksi. Välillä vihmoi oikein luntakin. Taas saimme kokea tämän etelän lomat ”kurjat” puolet. Jätimme kaupungin taakse ja lähdimme vielä käymään läheisen laskettelukeskuksen päällä kaupungin toisella puolella, Remarkablesissa. Itse vuori oli 2300 km korkea, hissit olivat varmaan 1200-1300 m korkeudella. Tie vuorelle oli yllättävän pitkä (13 km) ja todella mutkikas. Ja ajamiseen kului aikaa paljon. Ylhäällä oli vielä nuoskalunta, mutta hyvin se meni kesärenkaillakin. Ylhäällä oli melkoisen kylmä, varmaankin alle 10 astetta ja todella tuulista. Ylhäällä emme viihtyneet kauaa. Siellä ei todellakaan voinut autosta poistua. Eikä näkymät olleet ihan yhtä kauniit kuin matkanvarrella näytti. Päätimme palata pikku hiljaa alaspäin ja pysähtelimme kuvaamaan matkalla muutamia kertoja. Alas päästyämme löysimme melkein heti hyvän taukopaikan Wakatipu –järven rannalta. Matka jatkui vauhdilla kohti Te Anauta. Sinne saavuimme hyvissä ajoin iltapäivällä ja löysimme suuresta Backpackers hotellista ison huoneen. Lähdimme pikaisesti vielä tutustumaan kaupunkiin. Kaupasta ostimme grillattavaa ruokaa ja valmistimme itse ruokamme illalla. Lisäksi ostimme huomiseksi välipala ainekset, koska suurin osa päivästä menee siellä veneretkellä.