Thaimaa 22.9.-25.9.2003

22.9.2003 Täältä tullaan maailma
Lento Kööpenhaminan kautta Bangkokiin lähti Helsingistä 12.50. Jo Helsingin kentällä kuulimme, että lento Bangkokiin on lähdössä Kööpenhaminasta myöhässä tunnin verran. Ja näin olikin, tunnin vaihto venyikin kahdeksi, mutta onneksi ei sen pidemmäksi. Ja uskokaa tai älkää, meillä oli tavaroinamme mukana vain 8 kg / nenä tavaraa. Näin sitä on oppinut aiemmilla matkoilla pärjäämään mahdollisimman vähällä. Toki matkan varrella oli tarkoitus lisätä kuormaa, mutta ei mitenkään kovin paljoa.

23.9.2003 Savusumu ja haju - Bangkok
Saavuimme Bangkokiin siis myös tunnin myöhässä. Toisaalta tämä ei haitannut ollenkaan, koska lento oli perillä jo aamutuimaan eli heti 7 jälkeen olimme kentällä aamusta. Toivoimme, että saisimme netin kautta varaamasta Prince Palace hotellista huoneemme heti. Koneessa ei nukkumisesta tullut juurikaan mitään ja jet-lag painoi myös. Lentokoneessa Jarno jutusteli erään tanskalaisen kaverin kanssa ja sai hyviä vihjeitä miten saamme edullisimman kyydin keskustaan (siis taksi kyydin, busseihin ei näine tavaroinemme mennä!) ja mitä siitä kannattaa maksaa.
Taksin saimmekin heti kentältä ulos päästyämme. Tällä kertaa Kauko-Idän ilmastoon osasimme jo varautua (Malesian reissusta v. 2000 oppineina). Asteita jo aamulla n. 30 astetta ja kosteus karmaiseva. Liikenne näytti melkoiselta kaaokselta. Hotelli sijaitsi keskellä pahinta markkina-aluetta, liekö ollut China Town. Missä ei ollut mitään sisämarketteja vaan loputtomia torikojuja katujen varsilla. Niitä joissa suunnilleen asutaan samoissa tiloissa koko suvun voimin. Hotelli sijaitsi 2 kanaalin risteyksessä. Vähän erillään muista hotelleista ja isoista ostoskeskuksista sekä nähtävyyksista. Hoteliissa oli 32 kerrosta ja itse hotelli alkoi vasta kerroksesta 11, jossa oli myös kiva uima-allas terassilla. Huoneen saimme heti aamutuimaan, joten eikun pehkuihin vähäksi aikaa.
Nukuttuamme 3 tuntia kello herätti meidät. Päivästä, paikasta ja valuutasta meillä ei ollut hajuakaan. Se verran "sekaisin" olimme, mutta tämähän on reissullamme vasta alkusoittoa. Suihkun ja pienen ajatustauon jälkeen lähdimme kaupungille. Tulimmehan Bangkokiin vain ja ainoastaan shoppailemaan. Väsyneinä ja karttaan tutustumattomina emme jaksaneet pitkään keskittyä ostoksiin, eikä hotellin vieressä ollut kuin niitä torikojuja ja joitakin "tukkukoppeja". Lisäksi kanavista tuleva epämiellyttävä haju ja pakokaasujen mieletön katku oli aivan kamala. Olimme pakotettuja palaamaan hotellille ja uima-altaalle. Onneksi uima-allas tasanne oli jo sen verran korkealla, että pakokaasut eivät sinne enää niin voimakkaasi tulleet. Uima-altaalla vierähtikin sitten tovi jonka jälkeen siirryimme syömään hotellin ravintolaan. Ruoan hinta on aivan olematonta. Laskusta yli puolet teki viinipullollinen.
Ruoan jälkeen olimme kyllä jo melkoisen väsyneitä, joten päätimme siirtyä huoneeseemme ja valmistautumaan huomiseen shoppailupäivään. TV:stä tuli Bangkokin kansainvälinen tennisturnaus, jossa parahiksi pelasi Suomen Jarkko Nieminen. Jarkko voitti loistavassa pelissä jonkin thaimaalaisen pelaajan!

24.9.2003
Aamulla kello herätti meidän aamiaiselle. Menimme 10 minuuttia ennen aamiaisen loppumista syömään. Meitä tosin hoputeltiin kovasti. ja kyllähän ruoat kerättiin melkein tasan päättymisaikaan pois ruokasalista. No onneksi saimme vatsamme kuitenkin täytettyä. Aasialaista täsmällisyyttä.
Aamiaisen jälkeen päätimme lähteä tositoimilla shoppailemaan. Nyt oli kartat tutkittu tarkasti ja etsitty "kylän" parhain shoppailukatu. Sinne päätimme mennä tuk-tukilla. Vähän aluksi kauhistuttu kyyti tuk-tukilla saasteiden seassa. Mutta kun 1 eurolla pääsi todella pitkän matkan, niin mikäs siinä.
Ensimmäinen ostari (Siam Discovery Center) oli hienoja liikkeitä pullollaan, ei ehkä meidän budjetille eikä muutenkaan. Seuraava ostari (Siam Center) oli jo meillä hieman rahvailla sopiva ja sieltä saimmekin tarvittavaa tavaraa). Sieltä löysimme mm. itsellemme sopivat kengät (olimmehan lähteneet vain sandaalit jalassa matkaan), sekä 2 kpl reppuja, ns. päiväretkireppuja. Ostoskeskuksissa oli mukava liikuskella, kun niissä oli ilmastointi. Ulos tullessa iski jälleen karmaiseva totuus päin naamaa; kuumaa, kosteaa ja hurja haju!
Löysimme myös Bangkokin Hard Rock Cafen, jossa kävimme juomassa vähän viilentävää. Viimeinen ostari, jossa kävimme, olikin sekoitus basaaria ja liikkeitä. Sieltä jäi käteen Sarille uusi lompakko, kello (kun tajusimme, että lähdimme matkaan ilman kelloa!) ja Markukselle (kummipojallemme) synttärilahjaksi rullakengät. Sellaiset, missä saa rullat piiloon, jos haluaa vain kävellä ja rullat esiin, kun haluaa rullaluistella. Toivottavasti ovat sopivan kokoiset.
Iltapäivällä takaisin tulo oli tuplahintainen (tuk-tukilla kokonaista 2 €) ruuhkien takia. Huoneeseen päästyämme tuntui keuhkot olevan täynnä ilmansaasteita! Ja ei kun uimaan ja rentoutumaan. Ihanaa pulahtaa jälleen raikkaaseen veteen. Tosin oli jo pimeää, kun kellokin oli jo yli 6. Mutta eihän pimeys uimista haitannut.
Illalla menimme vielä hotellimme näköalabaariin, jossa oli muutama paikallinen laulamassa, kuinkas muuten, karaokea. Ja myöhemmin kävimme vielä syömässä muutaman euron lautaselliset thai ruokaa.
Ja taas olimme valmiita petiin.

25.9.2003 Matkalla kohti Australiaa
Jälleen päivä uusi ja viimeinen sellainen tällä erää Bangkokissa. Lähtö on vasta illalla ja tarkoitus on käydä tutustumassa muutamaan kulttuurikohteeseen. Luovutimme huoneemme jo päivällä ja tavaramme saimme pitää respassa päivän ajan.
Ensimmäiseksi päätimme vielä Markuksen lahjan postiin, jotta poika saisi lahjan edes lähellä syntymäpäiväänsä. Postin löytäminen olikin varsinainen seikkailu. Kyllä meille olevinaan se opastettiin, mutta… Ensin lähdimme kanaalin vartta, kapeaa siltaa pitkin (jossa oli muuten ihmisten asumuksia aivan kävelysillan varressa) isomman kanaalin yli. Sitten kapeita kujia pitkin kuin onnen kaupalla postille. Paketti lähti onnellisesti Suomeen kauniiden postimerkkien saattelemana. Saa nähdä koska paketti saapuu Suomeen.
Joten ei kun tuk-tukilla eteenpäin. Aluksi kävimme katsomassa "Golden Mountain"in, jossa oli Buddha temppeli pienen vuoren päällä. Päivä oli tietysti lämpimin 3 päivän aikana, joten hiki virtasi heti ensi metreistä lähtien. Temppeliltä päätimme lähteä kuninkaan linnalle. Se olikin varsinainen kompleksi. Linnan alueelle ei muuten päässyt kuin pitkissä housuissa. Naisillakin piti olla nilkat peittävä hame tai housut. Lippukassalla lainattiin sellaisia kietaisumekkoja. Kyllä oli muuten prameita rakennuksia ja patsaita.
Linnan ulkopuolella oli ärsyttävän paljon tuk-tuk kuskeja, jotka tarjosivat kyytejä. Ja osa niistä tarjouksista oli sellaisia, että olisi pitänyt ihan vaan käydä pikaisesti jossakin "tutun kaupassa" tutustumassa. Näistä juuri matkaoppaat varoittavat.
Linnan jälkeen kävimme katsomassa joen rannassa. Kamalan likaista! Päätimme jättää väliin jokiveneajelun. Turvallisuuskin näytti vähän arveluttavalta. Joten ruoan kimppuun. Söimme alle 2 € thai sapuskaa ja taas matkaan. Ajattelimme kävellä takaisin hotellille. Ties kuinka monta tuk-tuk kuskia tööttäsi ja huuteli peräämme. Bangkokissa ei ilmeisesti koskaan kävellä (ei saasteista päätellen). Puolimatkassa hotellille totesimme olevamme sen verran uupuneita ja hikisiä, että kelpasi jo kyytikin. Nyt vain toivoimme, että meille annetaan lupa mennä uima-altaalle ja peseytymään.
Lupa irtosi ja altaalla löhöilimme tovin. Suihkun raikkaina päätimme lähteä kuluttamaan aikaamme lentoasemalle. Koneemme oli tarkoitus lähteä vasta 22.55. Taksilla kentälle. Kentällä saimme tosin huomata, että koneen lähtö on myöhässä (yllätys, yllätys) 1,5 tuntia! No, onneksi Bangkokin kansainvälinen kenttä on hyvin nykyaikainen. Sieltä löytyi monenlaisia kauppoja, joita kolusimme ja teimme joitakin ostoksia. Löysimme myös nettipisteen, jossa surffailimme matkamme ensimmäistä kertaa. Loppuillan istuimmekin pienessä kahvilassa syömässä ja juomassa (Jarno olutta ja minä teetä, kun uhkaa tuo flunssa tulla väkisinkin…).
Koneen lähtöä jouduimme lopulta odottelemaan kokonaista 3 tuntia! Tarjosihan lentoyhtiö (Thai Airways) kolmioleipiä ja vettä. Kone lähti lopulta klo 2.00 paikallista aikaa aamusta, eli klo oli 5 aamuyötä Australian aikaa. Että tuleekohan olemaan pää yhä vieläkin sekaisin jet-lagistä? Ennen lähtöä näimme vielä, kun konettamme pakattiin. Kenttävirkailijat sulloivat tavaroitamme koneen ruumaan hyppimällä matkalaukkujen ja kassien päällä! Koneen myöhästyminen oli osaksi kovan trooppisen myrskyn aikaansaamaa. Tunnin aikana ei koneita tullut eikä lähtenyt, ennen kuin myrsky oli hivenen laantunut.