Samoa 2.12.-15.12.2003

2.12.2003 Apia - pieni suuri kaupunki
Heräsimme aamulla hyvin nukkuneina ja pirteinä aamupalalle. Täällä aamupala on vähän erilaista kuin Tongalla. Täällä on paljon enemmän esimerkiksi hedelmiä, hyviä hedelmiä. Ja tietysti paahtoleipää. Aamiainen tarjoiltiin uima-altaalla, puutarhassa. Puutarhassa oli ne pihafaletkin, kivan näköiset, perinteiset majat. Seinät näissä faleissa on rakennettu palmunoksista ja ne on ylösnostettavissa, jos tulee kuuma. Sisällä on toki tietysti myös moskiittoverkot jokaiselle nukkujalle. Täällä on meinaan kaiken maailman purevaa ötökkää lennossa. Me päätimme käydä aamiaisen jälkeen tutustumassa keskustaan ja visitor centreen. Pitäisi vähän tutkia tuota majoituspuolta tuleville päiville. Ajoimme keskustaan taksilla, vaikka matkaa oli vain kilometrin verran. Ei paljon huvita kävellä tuolla kosteudessa ja kuumuudessa. Ja taksikin maksoi vain euron verran. Visitor Cenressä saimme varattua kaikki tulevien öidemme huoneet. Olemme 3:ssa eri paikassa, kussakin paikassa 4 yötä. Huomenna lähdemme, varmaankin taksilla, Litia’ s Sini Beachille Lalomanuun. Siellä on kuulemma loistavat rannat ja korallit. Siellä on varattuna sellainen perinteinen fale. Hintakaan ei ollut todellakaan kova, 20 euroa / hlö kaikilla ruoilla. Tämä paikka sijaitsee saaren kaakkoisrannalla, Lalomanu Beachilla. Sieltä olemme menossa Virgin Cove Resortiin, jonkun ruotsalaisen pitämään paikkaan ja viimeiset 4 yötä olemme täällä Apiassa. Ajattelimme vähän shoppailla täällä, josko saisimme joululahjoja täältä... Vähän tulee reissaamista tässä seuraavien 2 viikon aikana, mutta siihenhän me olemme tottuneet. Täällä tosin nämä kuljetusmahdollisuudet ovat kyllä vähän niin ja näin, eli varmaankin taksia tulee käytettyä. Kiersimme kaupunkin vielä jonkin aikaa ja pidimme sadetta eräässä nettikahvilassa pitkästä aikaa. Vaan eipä meitä oltu muistettu, mihinkähän kaverit ovat kaikonneet... Taitaa olla joulukiireitä. Täällä kun ei tuo joulu ole paljon tullut mieleen. Onhan täällä toki jotakin koristeita ja paikalliset joululaulut soi, mutta kun lumi ja kylmyys puuttuu, niin eihän se joululta tunnut. Tulimme taksilla takaisin hotellille ja menimme suoraan uima-altaaseen viilentymään. Nautimme hetken auringonpaisteesta. Iltaruoaksi söimme vieressä olevan ravintolan pizzaa. Lonely Planetin mukaan kylän parhaat pizzat. Eikä opas tällä kertaa ollut väärässä. Todella hyvät pizzat ja vielä vähän niinkuin eurooppalaiset, olihan paikan pitäjä muistaakseni Euroopasta.

3.12.2003 Lalomanu Beach - pelkkää hiekkaa ja merta
Aamiaisen jälkeen laitoimme tavaramme kasaan ja teimme lähtöä Lalomano Beachille. Odottelimme kuitenkin sateen loppumista. Hotellin respa soitti meille taksin suoraan ovelle. Kävimme vielä automaatilla nostamassa rahaa, koska emme tienneet koska seuraavan kerran näemme pankkiautommatin ja nuo tulevat yöt pitää maksaa käteisellä, ainakin Liti’a Sinissä. Reitti Lalomanuun oli kaunista, menimme koko saaren halki. Valitettavasti melkein koko matkan satoi, ei ollut edes mukava kuvata maisemia. Täällä on sadekausi meneillään. Mutta on täällä kauniin vihreääkin, jos vaikka verrataan Tongaan, joka tuntui olevan todella kuiva saari. Falet Lalomanussa olivat rakennettu puusta ja eteen oven virkaa hoitamaan oli laitettu pressu. Sisällä ei ollut muuta kuin patjat lattialla ja katosta roikkui moskiittoverkko. Arvotavaramme annoimme respaan säilöön, nämä eivät meinaan ole lukittavia faleita. Lähdimme pian saavuttuamme uimaan, näytti ranta sen verran luokseen kutsuvalle. Ranta oli todella upea hiekkaranta. Noin 15 metrin päässä vesirajasta alkoi korallit ja vesikin syveni melko nopeasti. Eli voimme uida hyvin ja Jarno snorklata. Hyvä ensivaikutelma paikasta. Eiköhän täällä 4 päivää kulu rattoisasti. Saimme puolen päivän jälkeen lounaan, joka oli lautasellinen tuoreita trooppisia hedelmiä. Muutamia niistä emme tunnistaneet, mutta eiköhän nuo syötäviä ole... Ja tuore kookos maistui todella hyvälle. Iltapäivän pidimme sadetta falessamme. Neljän aikaa sade taukosi ja aurinko pilkisti pilvien raosta. Jarno lähti oitis snorkkeleiden kanssa merelle. Iltaruoka tarjottiin kuuden aikaa, tarjolla oli seisova pöytä.

4.12.2003
Aamuyöstä heräsimme nouduveden pauhuun neljän maissa. Onneksi saimme vielä unen päästä kiinni ja heräsimme siihen, että meitä kutsuttiin aamupalalle. Aamupalaksi täällä oli paahtoleipää ja munia eri muodossa. Tämän aamun sää oli meitä suosiva, puolipilvistä. Joten heti yhdeksän jälkeen uimakamat päälle ja mereen. Jarno nautti olostaan tietysti snorklaimet päällä. Mielettömästi kuulemma kaikenlaista katsottavaa ja tutkittavaa. Vieläpä yli 500 metrin matkalta. Ihmettelimme meressä, miksi näkyvyys syvälle oli niin heikko. Tajusimme, että sadevesi ja merivesi eivät olleet vielä sekoittuneet eilisten sateiden jäljiltä. Kun kerran makea vesi on vielä pinnassa osin sekoittuneena, on tuloksena melko samea seos. Pohjalla näki jo kunnolla. Aurinkoa riitti lounastaukoon saakka. Hedelmälautanen oli reilun kokoinen. Kävimme lounaan jälkeen kävelemässä rantaa edes takaisin vähän matkaa. Hiekka oli kuitenkin suhteellisen upottavaa, joten päätimme palata kylän raittia pitkin takaisin. Eipä tällä rantaboulevardilla ollut juuri mitään. Yksi pieni kioski ja muutama resort. Iltapäivällä satoi melkein koko ajan, joten vietimme sen falessamme lepäillen. Valitettavasti paratiisissakin on sadepäiviä. Tämän toki tiesimme, että täällä on sadakausi, mutta ei kai täällä valkoihoinen kuivalla kaudella pärjää... Yön aikana ylitsemme meni monta rajua sadekuuroa.

5.12.2003 Sadekausi jatkuu
Aamusta sade vain jatkui. Onneksi ei kovin kauan kuitenkaan, vaan pääsimme jo taivasalle puoli yhdentoista aikaa. Lainasimme molemmat hotellin ”kirjastosta” luettavaa. Nämä pitäisi palauttaa tänne ennen lähtöä, mutta Sari lainasi yli 400 sivuisen kirjan, se tuskin tulee luettua loppuun siinä ajassa. Jarno lainasi kirjan, joka kertoo Cooper Pedyn opaalikaivoksista. Päivä oli pilvinen mutta sateeton. Kuitenkin iltapäivästä tunsimme ihossamme auringon, joten ei tämä ole valkoihoisen paikka, edes pilvisellä säällä. Onneksi lämpötila pysyi miellyttävänä.

6.12.2003 Hyvää Itsenäisyyspäivää Suomi!
Päivämäärässä on jotakin tuttua... Ai niin, Suomen itsenäisyyspäivä ja onhan toki Sarillakin syntymäpäivä. Eli onnea molemmille! Aamupalalla odotti yllätys, vaikka Sari odotti saavansa olla rauhassa tänä vuonna. Hotellin henkilökunta oli leiponut suklaakakun ja toi paikallisia hedelmiä lahjaksi. Kuka lie vihjannut merkkipäivästä? Samoin laulu raikasi heti aamusta. Kakku jaettiin paikalla olevien italialaisten kanssa ja hyvää oli. Melkoinen yllätys! Tänään onkin sitten todella kaunis päivä. Ei sadetta, aurinko oli esillä lähes koko päivän. Ja suojakertoimien on oltava kovat, ettei nahka kärise. Jarno lähti heti aamusta snorklailemaan. Sari yritti saada kirjaansa luettua. Iltapäivästä lainasimme Sarille snorkkelit ja olimme koko iltapäivän tutkimassa vedenalaista elämää. Vesi oli edelleenkin jonki verran kerrostunutta. Sari sai italialaisilta lahjaksi kauniin simpukka-tuulikellon. Italialaisrouva oli sen itse tehnyt keräämistään simpukoista. Joimme heidän kanssaan iltapäivällä kuohuviiniä juhlan kunniaksi. Illalla paikalle tuli monta vierasta lisää. Jarno jutusteli pitkään erään australialaisen miehen kanssa, joka oli Brisbanesta kotoisin.

7.12.2003 Virgin Cove - Thomasin resort
Heräsimme melkoisen kuuman yön jälkeen kauniiseen auringon paisteeseen. Tänään on tarkoitus vaihtaa majapaikkaa Virgin Coveen. Pienen selvittelyn jälkeen päätimme mennä taksilla Apiaan ja sieltä Virgin Coven henkilökunta noutaa meidät. Tämä siksi näin, kun täällä ei tuo poikittaisliikenne toimi ollenkaan. Taksinkin joudumme tilaamaan Apiasta tänne. Aamiaisen jälkeen kävimme vielä uimassa ja Jarno meni yli tunniksi snorkkeloimaan. Aurinko paistoi noin yhteentoista saakka ja sen jälkeen tuli sadekuuroja. Meitä se ei haittaa tänään, kun on matkustuspäivä tiedossa. Tosin olisi ollut kiva nähdä ne kauniit maisemat, jotka matkalla täältä Apiaan on. Mutta ehkä vielä joskus. Pyrimme pääsemään vielä jossakin vaiheessa opastetulle saarikierrokselle. Taksi tuli yhden aikaan iltapäivällä. Se oli melkoisesti myöhässä, meillä kun oli kuitenkin sovittu jatkoyhteys Apiasta eteenpäin klo 2.30 pm. Kerkesimme kuitenkin loistavasti. Matkan varrella näimme monen joen tulvivan oikein kunnolla. Pahiten tuli vanhan hienon Aggie Gray’s hotellin vieressä oleva joki. Toivottavasti ei tuli kovasti enempää, muuten hotellilla on vettä kellarissa. Virgin Coven auto tuli meitä hakemaan, myöhässä tietenkin. Meille oli ilmoitettu väärä paikka, mistä nouto on. Onneksi auto kuitenkin kiersi Visitor Centren kautta, jossa me odotimme. Heillä on kuulemma sunnuntaisin eri noutopaikka. Onneksi rankkasade alkoi vasta kun istuimme autossa. Autossa muuten eivät pyyhkimet toimineet, mistäs niillä oikeastaan sateella tekee... Virgin Cove on melkoisen kaunis paikka! Tämä on varsinainen paratiisi. Rannat aivan upeaa hiekkerantaa ja palmut heti rannalla. Ja vain muutamien metrien päässä alkaa sademetsä. Tie tänne rantaa oli melkoista kärrypolkua, viimeiset 5 km. Todella huonokuntoinen tienpätkä, ja tästä piti maksaa vielä Sa’anapun kyläyhteisölle maksu. Tie muuten muistuttaa meidän mökkiteitä. Meillä on täällä ns. bungalowi seuraavan 4 vuorokauden ajaksi. Se on ihastuttava, ulkoa se näyttää skandinaaviselta mökiltä, mutta sisältä se on kuin paikallinen koti. Suihku on viehättävästi ulkona, koverrettuna puuhun! Sellaisen leväjuurisen puun juureen se on laitettu. Puu muodostaa mukavasti suihkukaapin, jossa on mukava suihkutella keskellä sademetsää. Iltaruoka oli todella hyvää. Oikein kynttilän valossa ja taustalla soi samoalainen kansanmusiikki, jota henkilökunta soitti. Tämän paikan muuten omistaa ruotsalainen Thomas, joka on täällä pitänyt tätä paikkaa 5 vuotta. Samoin kokki on ruotsalainen.

8.12.2003 Paradice Beach - unelmaa!
Aamulla heräsimme ensimmäisiin auringonsäteisiin kuuden aikaan. Eihän ne säteet kauaa paistanut, kun aurinko nousi nopeasti taivaalle. Uni ei kuitenkaan tullut enää sen jälkeen. Aamiaisen jälkeen lähdimme rannalle. Löysimme erään ison puun alta mukavan varjoisan paikan. Ei taida enää tuo nahka kärsiä suoraa auringon paistetta. Vaikka luulisi ihon jo tottuvan... Uimassa oli onneksi vilvoittava käydä. Täällä ei ollut juurikaan koralleja rannan lähellä, joten menee nämä päivät vain löhöilyn ja uinnin parissa. Pienet saarekkeet korallia kuitenkin löytyi ja siellä kaikki oli edelliseen rantaan verrattuna miniatyyristä. Laskuvesi vei veden pikaisesti kuitenkin niin kauas, että uinti oli miltei mahdotonta. Rannalle oli muodostunut laavakivistä laava-allas, jossa pystyi laskuveden aikaan uimaan. Vietimme päivän puun alla varjossa lukemassa.Sade ajoi meidän kuitenkin pois iltapäivällä. Kävimme syömässä lounasta ja tietysti sitten myös herkullista illallista. Kyllä täytyy kehua paikan ruokia, ne ovat kerrassaan maittavia!

9.12.2003
Tämän päivän vietimme suunnilleen saman kaavan mukaan kuin eilisen. Vain snorkkelit jäivät mökkiimme. On ihan kiva vain olla välillä. Rupesi jo nähtävyydet ja autolla ympäriinsä ajo riittämään. Viimeinen viikko Uudessa- Seelannissa otti jo niiden osalta todella koville. Illalla saimme vihdoinkin tuoretta tonnikalaa, jota olimmekin koko matkan odotelleet. Todella herkullista!

10.12.2003
Viimeinen päivä täällä Virgin Covessa alkoi jälleen upeassa auringon paisteessa. Oletimme päivän sään olevan samanlainen kuin edellisten. Ja olihan se edellisten toisinto. Tosin sade taukosi iltapäivällä pariksi tunniksi, mitä ei muina päivinä ole tapahtunut.

11.12.2003 Viimeisiä viedään
Aamusta saimme kyydin Apiaan, ja meidät tuotiin suoraan seuraavaan majapaikkaamme, Princess Tui Inn hotelliin. Tämä hotelli sijaitsee Apian reunalla, rauhallisella rantakadulla. Täällä joudumme valitettavasti vaihtamaan huonetta muutamaan kertaan, kun yhtä ja samaa huonetta ei ollut vapaana. Mutta eiköhän sen kestä, sen verran on noita tavaroita tullut viime kuukausina siirrettyä paikasta toiseen. Huoneen saatuamme lähdimme kaupungille. Täältä on ihan keskustaan matkaa n. 800 metriä. Tässä kuumuudessa se tuntuu todella pitkältä matkalta. Onneksi taksi ei maksa kuin euron verran suuntaansa. Päätimme mennä vahvistamaan kotilennot. Jouduimme odottamaan Air New Zealandin konttorissa yli tunnin ennen kuin saimme asiamme hoidettua. Meitä on peloteltu moneen otteeseen jenkkien touhusta lentokentillä. Meilläkin on vain läpikulkumatka Losin kautta, mutta saa nähdä miten se hoituu. Kävimme iltapäivällä testaamessa paikallisen McDonalsin. Kuinkas moni on käynyt näin kaukana Mäccärillä? Hampurilaiset tosin maistuivan aivan samalta kuin kotimaassa, tai esim. Ausseissa. Kiersimme vielä hieman kaupunkia, minkä tässä kuumuudessa jaksoimme. yritimme selvitellä Visitor Centressä meille sopivaa kiertoajelua saaren ympäri. Ei taida olla juurikaan muuta tarjolla kuin Green Turtle. Saa nähdä... Illalla saimme varattua juuri sen Green Turtlen saarikierroksen huomiseksi. Lähdimme syömään muutaman hotellin vieraan kanssa. Mukana oli 2 englantilaista ja 2 uusiseelantilaista kaveria. Söimme Lighthousessa loistavan aterian edullisesti. Ainoastaan musiikki oli todella kova äänistä eikä juurikaan meidän makuumme. Aamulla pitäisi olla jo 8.15 valmiina saarikierrokselle ja sitä ennen tavarat siirretty ulos huoneestamme.

12.12.2003 Samoan saarikierros
Heräsimme aamulla hurjan aikaisin, jo ennen kuutta. Olisi tietysti voinut nukkua hieman pidempään. Aamiainen täällä on paikalliseen tapaan paahtoleipää ja hedelmiä. Sillä pitäisi pärjätä sitten reissu lounaaseen saakka. Tässä vain unelmoi viikon päästä saatavista ruisleivistä ja lenkkimakkarasta! Saimme muuten toisen huoneen piharakennuksesta. Tässä huoneessa on ilmastointilaite, mutta ei omaa vessaa. Edellisyön huoneessa oli oma vessa ja vain tuuletin katossa. Green Turtlen bussi tuli noutamaan meitä sovitusti. Lähdimme samantien menemään. Meillä oli kuskina Sam, joka kuulemma tunnetaan New Yorkia myöten. Ihan miellyttävä opas, joka todella osasi asiansa (ainakin kun vertaan Tongan opaaseemme). Meitä oli reissussa 6 turistia, joista tosin 2 lähti kesken reissun pois, kun toinen heistä tuli todella sairaaksi kesken matkan. Ajoimme ensimmäiseksi katsomaan pientä kyläyhteisöä (nimi jäi unholaan) ja sen rantaa, jossa oli veden yllä faleja. Ihan mukavan näköistä. Seuraavaksi ajoimme Piula Cavelle, josta jo etukäteen olimmekin kuulleet. Tiesimme, että siellä on makeavesi allas osittain luolassa ja luolan päälle on rakennettu kirkko. Luolasta pääsee pienen pientä vedenalaista käytävää pitkin toiseen vastaavanlaiseen luolaan. Sukeltamalla siis voi siirtyä luolasta toiseen. Matkaa on noin 2-3 metriä. Jarno lähti tietenkin heti käytävää tutkimaan. Sari ei halunnut testata ahtaanpaikan kammoaan... Mielettömän makea paikka, ainakin Jarnon mielestä. Piti mies oikein erikseen hakea pois vedestä, kun matka jatkui. Piulalta menimme pienen vesiputouksen kautta Lalomanuun. Tällä kertaa saimma kauniita kuvia siirtymäreitistä, jossa edellisillä kerroille on aina satanut vettä. Lalomanuhan on meille jo entuudestaan tuttu paikka. Kaikista mukavin ja kaunein ranta oli Vavau Beach. Jos tämän olisimme ennakkoon tienneet olisimme kenties tulleet tänne vähäksi aikaa. Lounaaksi söimme tonnikalavoileipiä ja hedelmiä ja kookosmuffinsseja. Sopoaga vesiputous oli todella kaunis ja paikka ympärillä kauniisti hoidettu. Näimme paikalla myös miten tuoreesta kookoksesta tehdään kookoskermaa. Se maistui muuten taivaalliselta. Helppoa sitä on tehdä, kun se osaa. Ajoimme vielä muutaman erilaisen vesiputouksen (Togitogigaa Waterfall) ja muutaman rannan kautta (mm. Maninoa Beach). Maninoa Beachilla oli muutama ”vaatimaton” Resort, jossa yksi yö maksoi vaivaiset 150-300 US$ (siis tietysti saman verran euroissa suunilleen). Matkalla takaisin Apiaan auton toinen takarengas räjähti ja kuski joutui vaihtopuuhiin. Ei se ihan formuloiden vaihtonopeudella vaihtanut rengasta, mutta aika lähellä... Viimeinen etappi oli pieni lampi, joka oli täynnä kilpikonnia. Niitä oli mukava syöttää suoraan rannalta. Saarikierros päättyi suoraan omalle hotellille puoli viiden aikaan. Illalla kävimme vielä syömässä keskustassa Harbour Side ravintolassa.

13.12.2003
Aamusta jälleen huoneen vaihto tai piti olla... Mutta edelliset asukkaat olivat lähteneet aamusta reissuun, eivätkä ottaneet tavaroitaan mukaan. He luulivat, että saavat olla siinä huoneessa vielä, vaikka heidän pitäisi myös vaihtaa huonetta. Kolmen aikaan iltapäivällä henkilökunta tyhjensi huoneen, jotta me pääsemme sinne. Päivän vietimme hotellin terassilla, koska melkein koko päivä satoa ja oli kova tuuli. Löysimme jälleen luettavaa tämän hotellin kirjastosta. Illalla kävimme keskustassa syömässä Sails nimisessä ravintolassa. Jälleen edullisesti hyvää ruokaa.

14.12.2003
Viimeistä kokonaista päivää viedään! Uskomatonta, että 12 viikkoa on kohta täynnä meidän reissua! Kyllä tässä jo kotiin tekee mielikin, eikä edes tunnu pahalta, kun loma on kuitenkin ollut niin pitkä. Aamulla aurinko paistoi täydeltä terältä lähes pilvettömältä taivaalta. Hyvä päivä vierailla läheisellä Palolo Deep Marine Reservessä. Paikka oli hyvin pidetty ranta, jossa on aivan rannasta alkaen koralleja ja paljon erilaisia kaloja vedessä. Tätä paikkaa on kehuttu kovasti eri oppaissa. Mutta kyllä täällä monessa muussakin paikassa on vähintään yhtä hienoja paikkoja. Täällä vesi on kuitenkin vähän sameampaa kuin kauempana kaupungista. Päivä vierähti mukavasti uiden ja lepäillen. Illalla olimme syömässä Samoan hienoimmassa hotellissa, siinä Aggie Gray’s hotellissa. Siellä on sunnuntaisin BBQ-seisova pöytä. Ruokaa oli todella paljon, vatsa vain ei vetänyt kovinkaan paljon.

15.12.2003 Uuvuttava kotimatka alkaa...
Viimeisen päivän vietimme kierrellen kaupunkia ja vieraillen läheisellä vesiliukumäkialueella, siis luonnon muodostamalla sellaisella. Lähdimme taksilla käymään luonnon muovaamalla vesiliukumäellä. Ei nämä kalliot olleet lähellekään niin hyvät kuin vastaavat Malesiassa. Nämä olivat paljon terävämpiä ja vettä oli todella vähän. Jarno kuitenkin kokeili luikumäkeä. Niinhän siinä kävi, että uimahousut laskiessa vain hajosivat. Onneksi vesi oli vilvoittavaa. Loppupäivän kiersimme torialuetta ympäriinsä ja yritimme etsiä kaikenlaista kotiinvietävää ja kenties joululahjoja. Kaikista vaikeinta oli löytää Sarin äidille nukkea täältä Samoalta. Hän meinaan kerää eri maiden nukkeja. Löysimme lopulta sellaisen puusta veistetyn ukkelin, paikallista kuitenkin. Iltapäivän vietimme lentokenttäbussia odotellen hotellin terassilla. Samalla paikalle valui muutamia jo entuudestaan tuttuja turisteja, jotka myös lähtivät samalla lennolla pois maasta. Lentokenttä oli melkoisen pieni. Saimme onneksi buukattua kaikki lennot jo valmiiksi, vaikka matkamme tulisi venymään pitkältu yli 40 tunniksi. Saimme vihdoin kuulla, miten tulee menetellä Losin kentällä, vaikka olemme vain läpikulkumatkalla. Meidän tulee nostaa omat kassimme ja näyttää ne tulliviranomaisille, jotka ne kenties haluavat tarkistaa kassien sisältöä ja sitten saamme laittaa ne takaisin hihnalle, josta ne siirretään suoraan oikeaan koneeseen. Kuulimme lisäksi, että jos Amerikan päässä pitää tehdä sisäinen lento on tämä kassien siirto todella hankalaa. Pitää mennä uudelleen tullin ja check-in pisteen läpi ja tavarat tutkitaan tosi tarkasti. Onneksi meillä on vain mantereen välinen lento. Lento lähti ajoissa ja se oli täynnä.

16.12.2003
Losiin saavuimme ajoissa. Meidän piti tosiaan siirtää omat tavaramme toiselle tiskille. Lisäksi meidän piti täyttää kaikki mahdollisen tulli- ja viisumimuodollisuudet. Tämä kaikki vain 3 tunnin takia. Vain sen verran aikaa olemme maassa. Muuten meni kaikki suhteellisen hyvin ja nopeasti. Jouduimme vaihtamaan terminaalia, eli voimme sanoa olleemme Amerikan maassa, saimme nimittäin oikein kävellä Losin katua, lentoaseman edessä. Meidän piti olla buukattu jo valmiiksi Apian päässä. Mutta nämä amerikkalaiset eivät halunneet hyväksyä muiden boarding passeja. Joten meidän piti käydä vielä check in uudelleen. Meidät kuitenkin otettiin jonojen ohi ja pääsimme nopeasti. Hauskin juttu oli sitten tullin puolella. Läpivalaisulaitteen läpi ei saanut laittaa filmiä, jos sen herkkyys on yli 800 asaa. Sarilla noita filmejä oli koko reissulta kerinnut kertyä n 50 rullaa ja niistä 1 oli 800 asaa. Eli Sari siirsi kaikki rullat erikseen tarkistettavaksi. Ensin tullimies jaksoi katsoa noin 10 rullallista yksitellen, siis tarkisti kaikki filmit ja purkit erikseen sellaisella laitteella, joka tunnistaa alkuaineet rullista. Lopulta hän kyllästyi yksitellen tarkistamaan niitä filmejä, tunki sen laitteen filmipussiin ja sekotti vähän aikaa. Totesi vaan, että kaikki okei, senkun menette eteenpäin. Kentällä kulutimme aikaa syömällä reissumme kalleimmat sämpylät ja lukemalla paikallisia lehtiä. Lento Frankfurtiin lähti taas ajallaan.

17.12.2003
Lento meni sujuvasti ja saavuimme Frankfurtin kentälle ajallamme. Kentällä vaihdoimme jälleen terminaalia. Eivät ne paljon täällä EU:ssa olleet kiinnostuneita EU-kansalaisista. Katsoivat sentään passit. Suomen päähän saavuimme ajallamme. Maassa oli räntää! Tosi kivaa, meitä oli kyllä jo muutamat viestit varoitelleet lumesta ja pakkasesta. Kentältä pääsimme todella nopeasti, tavarat tulivat nopeasti, tullissa ei edes ollut ketään. Ei meistä varmaankaan kukaan olisikaan ollut kiinnostunut. SIis ei ristin sielua viranomaisten puolelta. Meitä vastassa oli sitten koko lähisuku. Hyvinhän se pitkä kotimatka sujui, vaikka meistä ei kumpikaan juurikaan koneissa nukkunut. Olisi voinut luulla, että olemme rättiväsyneitä saapuessamme, mutta ei, hyvin jaksoimme valvoa myöhään iltaan ja aamusta heräsimme sitten 3 jälkeen. Sen verran vaivasi vielä aikaero. Ja se aikaero vaivasi yli 2 viikkoa ennen kuin tasaantui.